Kaj Chydenius on tehnyt palkitsevaa työtä upeiden rakkaus- ja työväenlaulujen säveltäjänä. Yksi hänen ajattomista luomuksistaan on Työttömän laulu. Siinä kysytään, kuka tarvitsee työttömyyttä ja vastataan, että eivät ainakaan kertoja itse eikä Nieminen. Vastaus on, että työttömyyttä tarvitsee järjestelmä, tämä kapitalistinen.

Chydeniuksen lauluista mieleenpainuvimmat syntyivät 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin radikalismi kukki ja yhteiskunnan uudistamiseksi syntyi valtavat paineet. Työttömyys nousi näkyväksi puheenaiheeksi vuonna 1975, jolloin 75-vuotias presidentti Urho Kekkonen masinoi historiaan jääneen hätätilahallituksen. Hätätilan synnytti työttömyys. Työttömiä oli tuolloin 56 000. Nyt työttömiä on yli kolmesataatuhatta.

Pihtiputaalle työttömyys liittyy kahdellakin tavalla. Ensinnäkin meillä on liikaa työttömiä. Toiseksi hallituksen työministerinä toimii Pihtiputaalla syntynyt ja kasvanut Lauri Ihalainen.

Lauri Ihalaista ei tilanteesta ole ryhtynyt kukaan syyttämään. Päinvastoin hän on laittanut esikuntansa miettimään keinoja työttömyyden kasvun hillitsemiseksi. Yksi keino on nuorisotakuu, jonka pitäisi taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle kolmen kuukauden kuluessa töitä, koulutusta tai muita työllistymistä auttavia tukitoimia.

Äkillisen rakennemuutoksen kunnissa Pihtiputaalla ja Viitasaarella käynyt Ihalainen luetteli pitkän listan jo käytössä olevia ja eduskuntaan päätettäväksi tulevia tukitoimia.

Ongelma näyttää olevan se, että nykyisetkään tuet eivät käy kaupaksi. Yrityksissä eletään taloudellisesti niin vaikeita ja epävarmoja aikoja, että investoinnit ovat jäissä eikä uusia työntekijöitä palkata. Pikemminkin suuntaus on ollut se, että työntekijöitä vähennetään kysynnän hiipuessa tai tehostamisen vuoksi.

Avaukset uusien työpaikkojen saamiseksi ovat tarpeen. Yhteiskunnan kehittämiseksi ei riitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.