Kunnanjohtaja Juha Urpilainen on samassa tilanteessa kuin edeltäjänsä Kauko-Pekka Moilanen. Kunnanvaltuusto erotti Urpilaisen maanantaina.

Vaikka erottamisesta ei äänestetty, Urpilaisen tukijoiden pieni määrä valtuutettujen keskuudessa paljastui, kun sosiaalidemokraattien ryhmä yritti torpedoida kokouksen kyseenalaistamalla sen laillisuuden. Kokousta jatkettiin äänin 14-3. Myös yleisön reaktio kertoi luottamuksen sulamisesta. Äänestyksen tulokselle taputettiin innokkaasti.

Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen nostaa jälkiviisauden kaikkein imelimmäksi viisaudenlajiksi. Sen harjoittamiselta ei voi kuitenkaan välttyä, jos kunnanjohtajan ja luottamushenkilöiden välit sotkeutuvat niin umpisolmuun, että tuloksena on johtajan potkut.

Melkein kymmenen vuotta Kinnulaa johtaneen Juha Urpilaisen johtamistapa oli vähintään omintakeinen, mutta erityisesti alkuvuosina tehokas ja tuloksekas. Urpilainen tiesi mitä tahtoi, eikä aristellut astua omien, naapurikuntien ja valtakunnantason napamiesten varpaille. Kovin diplomaattisena työskentelytapaa ei voi pitää. Vastakkaisia mielipiteitä sai toki esittää, mutta omista kannoistaan Urpilainen ei antanut periksi.

Yksi Juha Urpilaisen virhe oli toimintatapa, jota erottamista valmistelleen valiokunnan loppuraportissa kutsutaan sivustajohtamiseksi. Esimerkiksi kunnanvaltuustossa syntyi usein tunne, että kunnanjohtaja ajoi liian näkyvästi tärkeinä pitämiään asioita luottomiestensä kautta.

Juha Urpilaisella on vahva luottamus osaamiseensa. Kinnula ei kuitenkaan kaadu tai nouse yhden henkilön varassa. Kunnan kehittämisessä riittää tehtävää jokaiselle kuntalaiselle.

On kinnulalaisten etu saada johtajatyhjiö nopeasti täytetyksi ja riidoissa ryvettyneet henkilösuhteet normalisoiduiksi. Luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden on osattava näyttää tulevaisuudelle suuntaa. Erottamiskokouksen kaksisataa osanottajaa todistavat, että kunnan kehittäminen kiinnostaa.