Palataanpa vielä hetkeksi Euroviisuihin. Niistä kun piisasi kohua – vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa parranpärinää – ihan muista kuin musiikillisista syistä. Joku voi tosin väittää, ettei musiikilla ole ennenkään ollut hirveästi tekemistä tämän kisan kanssa. Minä en väitä.

Voitonhan vei Itävallan Conchita Wurst kappaleella ”Rise Like A Phoenix”. Sanotaan nyt heti, että minusta se on paras euroviisubiisi ikinä. Aiemmin se oli vuoden 1995 voittaja, Norjan Secret Gardenin ”Nocturne”.
Molemmat sävellykset iskevät täysillä melankoliseen mollisieluuni, ja näyttääpä aika moni muukin olevan samaa mieltä.

Tosin, kuinkahan moni äänesti Conchitaa ihan vain mahtavan laulun takia ja kuinka moni siksi, että hän liputti vahvasti seksuaalisen vapaamielisyyden puolesta. Moni jätti varmaan myös äänestämättä juuri siksi.

Jotkut pystyivät kuuntelemaan Itävallan kappaletta vain silmät kiinni. Hyvä että edes silloin, sillä olisihan se nyt sääli, että mitättömät sivuseikat estäisivät ottamasta vastaan noin komeaa musiikkinautintoa. ”Rise Like A Phoenixin” pauhu ja pateettisuus sai sydämen pakahtumaan huikeimpien Bond-tunnarien tapaan.

Neiti Wurst on siis oikeasti mies nimeltä Tom Neuwirth. Pääsin heti viisuja seuraavana aamuna keskustelemaan Facebookissa ihmisten kanssa siitä, mitä se tuommoinen nyt on, kun partainen mies laulaa mekossa.

Se on ristiinpukeutumista. Miehet ovat pukeutuneet naisiksi ja naiset miehiksi vuosisatojen ajan maailman näyttämöillä, ja heti tulee mieleen lukemattomia esimerkkejä elokuvistakin, kuuluisimpana varmaankin Billy Wilderin Piukat paikat.

Esa Pakarinen hauskuutti neiti Impi Umpilampena ja Uuno Turhapuro luuli synnyttäneensä vauvan Unelma Säleikön hahmossa. Toisaalta Ansa Ikonen esiintyi satamajätkän vetimissä Matti Kassilan leffassa Professori Masa. Kovasti suomalaiset ovat näille kaikille naureskelleet ja paheksujat ovat tainneet olla aika vähissä.

Kööpenhaminan viisut olivat muutenkin harvinaisen kantaaottavat, kun Ukrainan kriisi sattui olemaan samaan aikaan päällä. Venäjän söpöt kaksoset saivat vihellykset ja buuaukset niskaansa, vaikka he ovat täysin syyttömiä Putinin pullisteluun.

Se ei ollut toki reilua kaksosille, mutta ihmisten reaktio oli hyvä osoitus siitä, että sitä saa mitä tilaa. Venäjä saa tottua siihen, etteivät vapaaseen tiedonvirtaan tottuneet ihmiset nielaise enää valheita ja älyttömyyksiä tankkien vyöryessä naapurimaahan.

Jos Putin jatkaa netin ja blogien tukkimista Venäjällä, hänen korvansa alkavat pian särkeä omankin maan kansalaisten vihellyksistä.