Toisena pääsiäispäivänä tuli televisiosta Akuutti.

Omalääkäriosuudessa Risto Laitila kertoi tubin nykytilasta ja sairauden torjunnasta, mikäli on syytä epäillä tuberkuloosia. Katselen aina mielelläni Risto Laitilan selväsanaisia ja havainnollisia esityksiä!

Olen syntynyt ja kasvanut ajassa, jolloin tubi oli Alavekylässäkin lähes jokapäiväinen ilmiö. Kun kuolinuutinen tuli, sanottiin usein, että ”keukotautii se kuol”. Pikkuserkkuni Otto Paananen Alalehdolta kuoli tautiin nuorena, kuten monet ihmiset aiemmin kylällä ja lähipiirissäni.

Oskari-veljeni poti keuhkotautisairaalassa Kinkomaalla pitkän ajan keuhkopussintulehdusta, mikä onneksi ei ollut tuberkuloottista.

Tuli terveydenhuollossa käyttöön kaksi upeaa asiaa: pienoisröntgen ja Calmette-rokotus. Röntgenillä etsittiin jo mahdollisesti tartunnan saaneita ja Calmette-rokotuksella varjeltiin uhanalaisia ikäluokkia. Näin tubi on nykyisin tuontitavaraa.

Kokemusta nuoruuteni ajan tubista on itsellänikin. Olin aloittanut vuonna 1955 maamieskoulussa Vihdissä, kun Saarijärven sairaanhoitopiiristä tuli tieto, että pienoisröntgenin perusteella on määräys tulla jatkotutkimuksiin Saarijärvelle löydöksien perusteella.

”Vähän” järkytyin. Lupaavasti alkanut koulu-ura kenties keskeytyisi, enkä pääsisi harjoittelemaan Ruotsiin toiveeni mukaan.

Soitin Saarijärvelle ja pyysin, ettenkö saisi Tammelan lääkärin avulla hoitaa asiaa. Olinhan kaukana, matka pitkä ja opinnot olivat pahasti kesken. Siihen suostuttiin.

Homma hoitui ja pääsin keväällä 1955 Ruotsin lihapatojen ääreen. Lihoin viidessä kuukaudessa 16 kiloa ja siihen jäi uhka keuhkotaudista!

Niin kauan kuin keuhkojani on myöhemmin kuvattu, on todettu varjostumia keuhkoissani. Liekö yli 20 vuotta ja edelleen lääkityksellä hoidettu astmani perua noilta tubiajoilta, en tiedä. Mutta olen jo hengitellyt keuhkoillani lähes 84 vuotta ja pienoisröntgeninkin jälkeen yli 60 vuotta. Olen kiitollinen lääketieteelle elämästäni!

Pieni hygienia -anekdootti: tavisodan aikaan Mustanniemen tupaan tuli usein joukko kylän ikämiehiä kuuntelemaan kello seitsemän uutisia.

Nuoremmat olivat sodassa. Kessua poltettiin ja muutamalla penkillä istujalla oli tapana syljeskellä piiputtelun välillä lattialle. Se harmitti äitiäni suuresti.

Kun porukka poistui tuvasta, äitini Iita valmisti pesuveden vedestä ja Lysolista: se oli tubitorjunnan salainen ase äitini mielestä.

Totta kai oli, sillä se on raa´asta kresolista ja kalisaippuasta valmistettu desinfioiva myrkky!
Ei taida nykypolvi moista tuntea?

Lassi Jämsén
etäalvekylläine