Täällä sitä ollaan taas! Siitä on jo kaksi vuotta, kun viimeksi kesäpäiviäni toimituksen tuolissa olen viettänyt.

Viime keväänä pääsin toki työn makuun viikonloppukeikkaillessani. Mutta on se eri juttu istua täällä ihan kokopäiväisesti! Viime vuonna kun en juttuja ollut kirjoittelemassa, tuntuu kuin jotain olisi kesästäni jäänyt puuttumaan.

Tämä kesä taas on ollut ihan omanlaisensa. Vietin viimeiset kaksi kuukautta Kroatiassa. Aikani Adrianmeren rannalla oli aikamoisen vauhdikas. Kahdeksan viikon aikana ehti tekemään ja näkemään niin paljon, että on vieläkin pää vähän pyörällä.

Minä rakastan kovin paljon matkustelua, uusien paikkojen näkemistä ja kokemista. Mutta joka ikisen ulkomaanmatkan aikana minulle ehtii tulla koti-ikävä.

Vaikka matka olisi kuinka lyhyt ja lomakohde kuinka kaunis ja mukaansatempaava tahansa, alan kaivata takaisin Suomeen. Kahden kuukauden poissaolon jälkeen se on ihan ymmärrettävää, neljän päivän reissulla lähinnä huvittavaa.

Kroatiassa pääsin lomailun lisäksi maistamaan eteläeurooppalaista työkulttuuria. Suomalaiseen jämäkkyyteen ja täsmällisyyteen tottuneen oli hankala heittäytyä rentoon meininkiin, jossa tapaamisia ja matkoja saatettiin perua samanakin aamuna.

Lopulta kroatialaiseen huolettomuuteen oli kuitenkin helppo tottua, mutta ei sitä puuhastelua oikeaksi työnteoksi voi kutsua.

Ainakin ehti viettää aikaa uusien kavereiden kanssa ja tutustua monenlaisiin paikkoihin!

Vietin siis miltei kaksi kuukautta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Se oli avartava kokemus. Kun ei ole koskaan poistunut Euroopasta, on hankala kuvitella, millaista elämä on esimerkiksi Thaimaassa tai Kolumbiassa.

Yhteiskuntapolitiikkaa opiskellessa maailma näyttäytyy tietynlaisena. Opin mukaan Suomi ja muut Pohjoismaat ovat sosiaalipolitiikan muovaama onnela, joka nykypäivänä rapistuu vähitellen talouskriisien vuoksi. Muualla asiat ovat surkeasti ja huonompaan päin ollaan koko ajan menossa.

Projektikavereiden kanssa ehti jutella paljon. Jokaisen puheessa paistoi ylpeys kotimaata kohtaan. Ehkä kaikkien ihmisten olot eivät noissa maissa ole kehuttavia, mutta heille ne näyttäytyivät paikkoina, joita parempaa ei ole.

Se oli jotenkin helpottavaa. Muuallakin voi elää onnellista elämää epäkohdista huolimatta, ja jokaiselle koti on se kaikkein rakkain paikka.

Samalla kun sain lisää tietoa muiden maiden elämäntyylistä, aloin ymmärtää yhä paremmin, kuinka ainutlaatuisessa maassa minä asunkaan.
Olkoon lottovoitto tai hassu sattuma, olen onnellinen, että synnyin tänne.