Saimme kutsun Kuokkalan kartanoon Jyväskylässä kauppaneuvos Johnsonin esitykseen. Johnson on aikoinaan rakennuttanut talon. Kutsujana oli kulttuurimesenaatti Kauko Sorjonen.

Ennen esityksen alkua tutustuin myyntipöydällä kirjoihin. Sattumalta käsiin osui Velun korpisota, Kev Os 10, 1941-1942. Kirjan tekijä on Kimmo Sorko ja yhtenä tukijana tietenkin Kauko Sorjonen.
Edelliseen sotakirjaan tutustuin kirjamessuilla. Sen nimi oli Marttinan sissit, Minerva-kustannuksen työ. Siinä teoksessa kerrottiin kaukopartiomiehistä, yhtenä heistä enoni Martti Kemppainen. Sitä ennen luin Tuntemattoman, joten en ole mikään sotakirjojen suurkuluttaja.

KevOs 10:stä olin kuullut aikaisemmin naapuriltani Toivolta. Hän ei kertonut muuta kuin: ”Se Niskavaara oli aivan pelkäämätön mies!” Kiinnostukseni Sorkon työhön heräsi, ostin kirjan ja luin sen ahmimalla. Kymppi oli kerätty Kannonkosken, Kivijärven ja Kinnulan veteraaneista, kolmikymppisistä miehistä, joista jo useat olivat perheellisiä.
Kinnulasta osastossa oli 163 miestä, kun koko Kinnulan reserviläisten määrä oli 284 eli KevOs:ssa oli 57,4 % koko reserviläismäärästä. He olivat maa-ja metsätöissä karaistuneita, oikein sopivia korpisotilaita.

Osaston toinen komppania oli kinnusten, sen päällikkö oli ltn Reino Västi lähes koko ajan, myöhemmin myös ltn Erkki Niskavaara. Kevyt Osasto oli alistettu Heiskasen 11. divisioonaan. Kauko Sorjonen totesi kahvituksen yhteydessä:” Vaikka osaston nimi on kevyt, sen taival oli tosi raskas!”

Sorko on tehnyt valtavan työn. Miksi häntä kiinnosti tämä osasto, miksi Sorjonen on tukijana? Näihin saan vastauksen. Osaston jäsenet ovat jo lähes poistuneet joukostamme. Kirja valmiina olisi ollut heille valtaisa kokemus.

Kinnulan haastatellut Kinnunen Lauri B, Puranen Martti, Ruuska Armas, Sneck Matti, Storck Vihtori ja Suominen Väinö ovat harkiten valittuja ja kiinnostavia. Teos on jääkärin tarkkuudella koottu, hyviä yksityiskohtia sisältävä ja kokonaiskuvan säilyttävä. Tästä kirjasta tulisi hyvä elokuva, kun nyt Tuntematonta tehdään kolmatta kertaa, ja parempi kuin Rukajärven tie konsanaan!
Vihtori Storck teki erikoisen hälytyksen, Viljo Leppänen pelastui kuin ihmeen kaupalla ja Martti Kinnunen teki urotyön, josta toisissa olosuhteissa olisi tullut Mannerheinmin risti, silloin tuli VR 4, arvokas sekin. Kevyt osasto kulki pääosin polkupyörillä, repussa lähes koko ”maallinen omaisuus”.

Kun itse aikoinaan palvelin Kymen jääkäreissä, pyörä tuli hyvin tutuksi. Vielä 80-luvulla samoilta seuduilta oli koossa oma pataljoona, kokoontumispaikkana Karstulan lukio. Onneksi liikekannallepanoa ei tullut.

Kinnusia kaatui taisteluissa 17. Toisessa komppaniassa kaatuneita oli 47. Pahimmat taistelupaikat olivat Gora, jossa 5.1.42 kaatui 23, siis yhtenä päivänä, ja Pertjärvi, jossa kolmen päivän aikana (14-16.4.42) samoin 23 taistelijaa.

Yleensä voi todeta, että kaatuneita voisi olla paljon enemmän. Kun taisteltiin korvessa tiettömien taipaleitten takana, olosuhteet olivat ankarat Karjalan erämaissa. Paineet johtajilla olivat kovat ja esimerkiksi Goran hyökkäystä voi pitää onnettomana, tieto ei aina kulkenut.

Kevyt Osasto 10:n vaiheet koskettavat Kinnulassa lähes joka kotia. Kannonkosken kunta on ostanut teosta 10 kappaletta. Kinnula ja Kivijärvi jäävät nollille. Toivomukseni on, että Kinnulan kunta ja myös seurakunta hankkivat teosta. Itse voin lahjoittaa yhden kappaleen kirjastolle.

On hyvä, että meillä on Sorkon tapaisia tietokirjailijoita, jotka tekevät tälläistä pyyteetöntä työtä: heitä eivät ole lannistaneet 70-luvun noitavainot, yliopiston erittäin nihkeä suhtautuminen, rahastojen ylenkatse ja rahoituksen puuttuminen. Kinnulan miehet ovat saaneet arvoisensa muistelmateoksen.
Hyvää veteraanipäivää 27.4.2016.

Reino Hakkarainen
Jyväskylä (Kinnula)