Päästä vedettyä (muokattu 7.7.2020) Krista Herranen

Kyllä aika tavaran kaupitsee

Kuinka paljon tavaraa voi pieni ihminen omistaa? Sitä on mietitty monesti, varsinkin viime vuosina joidenkin läheistemme mielestä aivan liian usein tapahtuvien muuttojen yhteydessä.

Viimeisin muutto kihlattuni kanssa tapahtui touko-kesäkuun vaihteessa isompaan asuntoon. Emme muuttaneet siksi, että omaisuudellamme olisi enemmän tilaa, vaan jotta kaksi etätyön tekijää pärjäisi hieman paremmin toistensa ja Teams-puheluidensa kanssa, mutta täytyy myöntää, että on mukava saada viime vuosina banaanilaatikkoihin sullotut tavarat jälleen käyttöön lisäneliöiden ansiosta.

Koska työtä ei nykyään saa noin vain, täytyi kumppanini muuttaa opiskelupaikkakunnaltamme minua aiemmin pois. Tämän vuoksi jouduimme kohtaamaan yli kuudenkymmenen täyteen ahdetun neliön verran tavaraa, kun omaisuus piti käydä läpi ja jakaa kahteen osaan.

Kyseisessä prosessissa useampi säkki tavaraa lähti kierrätykseen ja osansa sai Plokin kirpputorikin. Osa jäljelle jääneistä esineistä on ollut varastoituna monta vuotta, ja viime viikkoina olemme saaneet kuin uutta tavaraa laatikoiden kätköistä.

Kirpputorien ja ehkä myös kauniiden esineiden ystävänä on tullut joskus ostettua käytettynä juomalaseja, viinilaseja ja samppanjalaseja, kaikkia eri kokoisina ja muotoisina. Myös mukeja on laaja kokoelma.

Saimme muuton aikana juuri ja juuri mahtumaan yhteen keittiön pystykaappiin kaikki lasimme ja kupposemme ja pääsin jo toteamaan, että eihän niitä sittenkään ihan niin paljon liikaa ole.

Päivänä eräänä kävimme viemässä tavaraa häkkivarastoomme ja huomasin, että varaston hyllyllä oli vielä yksi laatikollinen sanomalehteen käärittyjä laseja. Silloin täytyy myöntää, etten tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut.

Muutosta on nyt hieman yli kuukausi, eikä kaikki ole täysin valmista vieläkään. Tavaroiden sijoittelu on kesken, samoin kuin omaisuuden läpikäynti.

Muutamia huonekaluja on täytynyt ostaa Tori.fi:n kautta ja eteiseen piti hommata parit hyllyt, mutta muuten jo olemassa olevasta omaisuudesta on ollut tarpeeksi täytettä uuteen kotiin.

Äitikin on saanut olla mukana välillä melkein loputtomalta tuntuvassa sisustusprosessissa kahtena eri viikonloppuna.

Sain suurta iloa siitä, kun koristelimme parvekkeelle hyllykön täyteen kukkia ja kirpputoreilta ja huutokaupoista hankittuja kippoja ja kuppeja. Siinä tuli todistettua, että täysin olennaisia ja hyviä löytöjä siis ovat olleet kaikki! Eli isäni sanoin, kyllä aika tavaran kaupitsee.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>