Viralliselta kalskahtanut aluehallintoviraston tiedote kertoi, että maksuttomien lähiliikuntapaikkojen määrä on lisääntynyt ja saavutettavuus parantunut.

Silti alueiden erot ovat huomattavia. Väestöstä 66 prosenttia asuu kahden kilometrin sisällä lähimmästä lähiliikuntapaikasta. 

Uimahallit toimivat usein mittarina, jolla arvioidaan liikuntapaikkarakentamisen onnistumista. Halleja voi käyttää kaikenikäinen väki, vanhukset vaivoineen ja huippu-urheilijat valmentajineen. 

Aika hyvältä vaikuttaa tieto, jonka mukaan lähes 98 prosentilla suomalaisista on enimmillään 30 minuutin ajomatka lähimpään uimahalliin tai kylpylään.

Kinnulalaisia käy tässä suhteessa kateeksi. Kuntalaisia on hemmoteltu omalla uimahallilla jo vuosikymmeniä.

Pihtiputaalaiset jäävät tilastossa taas kerran rajalle. Kinnulaan tulee matkaa 46 kilometriä, joten tiukkaa tekee ehtiä naapurin puolelle puolessa tunnissa. Nyt se voi onnistua, kun Mustalaistien peruskorjaus valmistui.

Viitasaarelle matkaa kertyy vähän vähemmän, mutta sinnekin ajoon saa varata reilut puoli tuntia.

Jos uimahallia ei lasketa, Pihtiputaan lähiliikuntapaikat ovat suorastaan loistavat. Koulukeskuksesta löytyy vaikka mitä, kuntosali odottaa avaamistaan ja hoidettuja uimarantoja löytyy monelta kylältä. Kirkonkylän tuntumaan on luonto muovannut Häikän ja Hiekan. Ne kestävät vertailun mihin muuhun aurinkorantaan tahansa.

Ihan kirkonkylän kupeessa sijaitseva Kinnulan ”Uimalaitoskin” kuuluu helmiin. Siellä sain lähes 40 vuotta sitten kysymykseeni vastauksen kyllä.

Ennen Elämäjärvellä liikuntapaikkoina toimivat rannat, koulun piha, omat pihat ja Peningin urheilukenttä. Välineistä oli pula, joten niitä rakenneltiin itse.

Jos lähellä sahattiin puutavaraa, sahajauhoa pyydettiin korkeus- ja seiväshyppypaikan alustaksi ja riukuja rimoiksi. Telineiksi saatiin lautaa tai haettiin metsästä rangat. Rima pysyi paikoillaan naulojen varassa.

Jalkapallo oli pesäpalloa suositumpaa käytännön syystä. Siinä tarvittiin vain pallo. Eikä pelaajista ollut pulaa.

Nyt liikuntapaikkoja riittää rikottavaksi asti ja siivottoman kohtelun kohteiksi. Elämäjärven uimarannalla hajotettiin sinne talkoilla tehty laituri. Hiekassa ajeltiin traktorilla syvälle rantaveteen ja rikottiin lasia rantahiekkaan.

Roskat ja natsat pyörivät jaloissa ja sipsipussit kelluvat vedessä. Selvästi näkyvissä olevista säännöistä ei kukaan piittaa. 

Hyvää ei ymmärretä arvostaa, kun se tarjoillaan liian valmiina.

Heikki Jämsén