Kolea ja sateinen alkukesä hidastaa marjasadon kypsymistä. Mustikan kukinta oli pohjoisessa Keski-Suomessa ennätysmäisen runsas, joten mustikasta odotetaan hyvää satoa. Toiveet ovat vielä korkealla myös mansikan suhteen. Sen kypsymistä edistäviä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä odotellaan kärsimättöminä.

Lakkojakin on kuulemma tulossa. Lakkasoille tiedustelukäyntejä tehneet eivät erehdy edes ylimalkaisesti paljastamaan ilmansuuntia, joista lakkoja voi löytyä. Yksi vanhimmista totuuksista lienee se, ettei marjapaikkoja löydä kyselemällä. Ne täytyy käydä etsimässä ihan itse.

Mansikan satokausi on lyhyt ja marjat on saatava kauppoihin, toreille ja asiakkaille tuoreina. Avuksi tarvitaan vierasta työvoimaa. Työntekijöitä ei riitä tarpeeksi Suomesta, vaan ihmisiä houkutellaan mansikkapelloille kotimaan lisäksi Venäjältä, Ukrainasta, Baltian maista ja Kauko-Idästä.

Omanlaisensa liiketoimi on kehittynyt metsämarjojen ammattimaisesta poiminnasta. Suomeen tulee ulkomailta 14 000 poimijaa. Poimija ansaitsee kaudessa keskimäärin 2 000 euroa. Suomalaisesta summa voi kuulostaa pieneltä korvaukselta armottoman kovasta työstä, mutta poimijan kotimaassa raha auttaa perheitä selviämään arjesta pitkään.

Annetaan kaikkien poimijoiden poimia. Marjoja riittää kaikille, jotka niitä haluavat ja jaksavat kerätä.