Mitä Timo Jutila sanoi saadessaan perheenlisäystä? ”Kiitos kuuluu koko joukkueelle.”

Vanha vitsi, mutta niin totta. Jutila tuli Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteenina tunnetuksi juuri tuosta lauseesta. Se osoittaa nöyryyttä, jota suomalaiset pitävät hienona luonteenpiirteenä.

Siihen viittaa myös otsikon sananlasku. Kylmässä maailmassa pärjää vain ankaralla työllä ja totisella puurtamisella. Hyvänolon tunne kostautuu, joten älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Jutila saattoi toki olla ihan viisas pitäessään mölyt mahassaan. Itsekin panen herkästi jarruja päälle, jos suosikkijoukkueeni on lennossa. Turpiin tahtoo tulla juuri silloin, kun joukkue alkaa tuntua voittamattomalta.

Jutilan lausunnot taisivat vain mennä jo niin tylsiksi, että perusnöyrä härmäläinenkin löysi niistä vitsin aihetta. Ja vaikka jääkiekko on joukkuepeli, yksilöt siinäkin ratkaisevat.

Toinen jääkiekkoilija, Viitasaarelta kotoisin oleva takavuosien maajoukkuepakki Tuomas Grönman katsoo asiaa aivan eri vinkkelistä kuin Jutila.

Grönman kiinnitti Ylen haastattelussa huomiota siihen, kuinka suomalaiset maailmanmestarit ovat perinteisesti nöyriä jo palkintopallilla ja kiitokset omasta menestyksestä annetaan mieluusti muille.

Grönman ihmetteli, miksi pitää elvistellä ylenpalttisella nöyryydellä, kun suomalaisilla pitäisi olla hyvä itseluottamus.

Hän mainitsi esimerkkinä, että ensimmäisen liigamaalinsa tehneen pelaajan pitäisi olla aina onnellinen, mutta jos oma joukkue häviää, pelaaja sanookin, ettei tämä tunnu miltään.

Hän mietti, kumpuaako yletön nöyristely sota-ajoilta.

— Sodan jälkeen traumatisoituneet miehet kasvattivat lapsia, jotka taas kasvattivat seuraavaa sukupolvea. Kotona on kasvatuksessa latistettu lapsia, Tuomas Grönman pohti.

Aitoa, retvakkaa iloa saisikin näkyä paljon enemmän urheilijoiden lausunnoissa. Riemu ei tahdo revetä juuri muulloin kuin maalia juhlittaessa. Myöhemmin pelin jälkeen kommentit tahtovat olla yhtä tyhjän kanssa, ettei vain kukaan pääse sanomaan leuhkaksi. Kehutaan mieluummin vaikka ketjukaveria.

Urheilijoiden ja rokkareiden haastatteluissa ei yleensä olekaan hääppöisesti sisältöä. Bändit kehuvat uuden levynsä, joka on selvästi edellistä parempi. Vanhan levyn tuottaja taas haukutaan, koska se vei bändin väärille urille ja nyt ovat silmät avautuneet.