Ikivanhan vitsin mukaan poliisit partioivat aina pareittain, koska toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Se ei ole kuitenkaan vitsi, että Poliisiammattikorkeakoulussa tiukennetaan kirjallisen kokeen valintakoevaatimuksia, koska muutamilla opiskelijoilla on havaittu olevan oikeasti kirjoitusvaikeuksia. Ilmiö ei ole vielä yleinen, mutta suuntaus on huolestuttava.

Löysin tiedon Ylen uutisesta, jonka oli Facebookiin linkittänyt Kinnulan lukio. Hienoa, että Kinnulassa ollaan huolissaan kirjoitustaidosta, sillä siitä saakin kantaa yhä enemmän huolta.

Facebookissa on myös ryhmä ”Yhdyssana on yhdyssana”, josta löytyy päivittäin sinänsä hauskoja mutta myös masentavia esimerkkejä rakkaan suomen kielemme raiskaamisesta. Mummonlihapullat kaupan mainoksessa on yksi tunnetuimmista tapauksista.

Mutta palataanpa poliiseihin. Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg on kertonut, että joissakin tapauksissa opiskelijoiden  kieli on ollut kieliopillisesti ja rakenteellisesti niin heikkoa, että se on haitannut jo tekstin ymmärtämistä.

Poliisin jos kenen pitäisi osata kirjoittaa, sillä poliisin laatimat asiakirjat ovat sitovia lain edessä. Varsinkin rikostutkinnassa esitutkintapöytäkirjojen laadinnan pitää olla hyvin tarkkaa puuhaa, mutta myös aivan tavallinen rangaistusvaatimus on laadittava niin, että tapahtumat on kuvattu ymmärrettävästi.

Poliisiammattikorkeakoulun rehtori on syystäkin huolissaan suomalaisten viimeisimmistä PISA-tuloksista.

”Jos nuorista suomalaispojista kolmannes sanoo, että he eivät lue yhtään mitään muuta kuin pakon edessä, niin se ei lupaa hyvää. Pitäisin tätä erittäin vakavana yhteiskunnallisena ongelmana”, Himberg on todennut.

Toki pieniä kirjoitusvirheitä sattuu itse kullekin, mutta viime vuosina on voinut huomata, kuinka etenkin yhdyssana- ja pilkkuvirheet ovat lisääntyneet huomattavasti. Se tekee tekstin lukemisesta paljon hankalampaa.

Syytä voi hakea suomen kielen opetuksen vähenemisestä, mutta varmasti nopea somekirjoittelukin on heikentänyt ihmisten keskittymistä kunnollisen kielen vaalimiseen. Nettiin, mese-viestiin tai tekstariin voi hutaista vain äkkiä jotakin, koska eihän sillä ole niin väliä.

Ei siinä yhteydessä aina olekaan, mutta se on pahempi juttu, jos huolimaton kirjoittelu jää päälle myös tärkeämpää tekstiä tuotettaessa. Vakavasti otettavissa sanomalehdissäkin voi jo törmätä yllättävän noloihin kielitöppäyksiin.

Hyvä kirjoitustaito ei ole yhdentekevä juttu. Muuten fiksusta ihmisestä voi syntyä hölmö vaikutelma, jos hän tekee alkeellisia kielioppivirheitä.