Olen Juha, mutta voisin olla Seppokin. Vanhempani antoivat sen minulle toiseksi nimeksi. Muistelen, että isä kannatti Juhaa ja äiti Seppoa. Näillä on menty ja mikäs siinä.

Jotkut tykkäävät koketeerata toisen nimen alkukirjaimella, tai jopa ensimmäisen. Minua on jo sukunimiyhteydenkin takia oudosti viehättänyt filosofi S. Albert Kivisen nimenkäyttötapa. Hänet muistetaan kai parhaiten 70-luvun vaihteen underground-yhteyksistä.

En taida silti ryhtyä Juha S. Kiviseksi. Meitä Kivisen nimellä kulkevia on muuten yli 2 700. Se ei ole ihan hirveän iso luku, mutta löytyipä Pihtiputaaltakin muutama muu Kivinen, kun tänne aikoinaan muutin. Eniten Suomessa on Korhosia – yli 23 000.

Käykääpä vilkaisemassa netissä Väestörekisterikeskuksen nimihakupalvelussa, mihin kohtaan oma nimenne sijoittuu. Vielä kiinnostavampi on Tuomas Salsteen sukunimi-info -sivusto. Siellä on tarkempaa tietoa sukunimistä.

Minuahan ei ole koskaan kutsuttu Jussiksi, vaikka niin voisi luulla. Lukiossa sain lempinimen Hevi, koska pulpettini koukussa roikkui punainen Epe’s Music Shopin levykassi täynnä hevirokkia. Levyjä lainattiin kaverilta toiselle.

Hevi siirtyi mukanani yliopistolle ja se juurtui jo niin syvälle, etteivät myöhempien vuosikurssien toimittajaopiskelijat usein edes tienneet oikeaa nimeäni. Pihtiputaalla en enää ruvennut mainostamaan asiaa, vaan ajattelin pärjätä ihan vain Juhana.

Lempinimien taustalla voi olla myös vaikka mitä älytöntä, jonka alkuperästä kukaan ei saa kiinni vuosien päästä.

Muistan, kun yläasteelle tuli tyyppi, jota ruvettiin kutsumaan Kaappi-Laukkaseksi. Nimen etuosa tuli siitä, kun kaveri piiloutui kerran luokassa kaappiin. Jälkiosa johtui taas siitä, että hän näytti ihan luokkatoveriltamme Olli-Pekka Laukkaselta.

Naukkarisen Ilpo taas oli koko yläasteen loppuajan Sauli, kiitos englanninopettajamme Marjatan. Hän tuli kerran vahingossa kutsuneeksi Ilpoa sillä nimellä.

Aina ei ole itsestäsi kiinni, millä nimellä sinut halutaan tuntea. Sähköpostiini on saapunut viestejä, joissa halutaan muuttaa vallitsevaa asiaintilaa. Olen saanut kirjeitä, joiden otsikkona on esimerkiksi ”Jouni – voita koko vuoden päivittäistavarat!”

Tuon vielä jotenkin ymmärrän, onhan etukirjain ja sukupuoli sama. Kerran olen ollut myös Koivunen. Mutta entäs tämä sitten: ”Hei Ulla Vuorisalo! Oletko päättänyt korvata laitteesi uusilla? Haluatko risteilijän? Suunnitteletko häitäsi? Me autamme sinua ostamaan mitä haluat.”

Apu olisi toki tarpeen, mitä ostamisiin tulee.Epäilen kuitenkin vaikeuksia siinä vaiheessa, kun rupean suunnittelemaan häitäni Ulla Vuorisalona.