”Olipa kerran” alkavat useimmat sadut ja tarinat, mutta tämä tarina on totta ja tapahtumapaikkana Pohjan perillä oleva pieni valtio.

Tänne pieneen valtioon sattui syntymään kolmipäinen lohikäärme jonka piti hallita valtakuntaa kansan valitsimien klovnien ja narrien kanssa.

Kukin pää on yksilöllinen ja jo kasvuvaiheessa he näyttivätkin oman luonteensa erityispiirteet.

Keskimmäinen pää oli vielä kapalovaiheessa hyvin empaattinen ja kaikki syliinsä sulkeva nallekarhu, vaikka hänestä myöhemmin kuoriutuikin häikäilemätön Kalifi.

Toinen pää oikealta on hauska, sanavalmis vekkuli sutkauksineen, puujalkavitseineen ja hokemineen, lupasi kaikille mannaa taivaasta, mutta halusi pitää valtakunnan puhtaana vieraslajeista ja rikkaruohoista. Myöhemmin pää on kyllä pyörinyt kuin huvipuiston karuselli.

Oikea pää oikealta on hyvin itseriittoinen, suorastaan keikari, urheiluun ja omaan napaan valkoisella hammasrivistöllä tuijottava, selfieitä napsiva metroseksuaali. Tipahtaa aina kuin kissa ketterästi jaloilleen.

Kuherruskuukausi toistensa ihailuun jäi lyhyeksi, kun piti oikeasti ryhtyä laittamaan valtakunnan asioita ojennukseen, mutta kiireessä on tapana tehdä lapsuksia.

Keskimmäinen pää on aivan kädetön uuden syntymän äärellä, siinä rytäkässä meni puurot ja vellit sekaisin ja osa paloi pohjaan.

”Eteenpäin sanoi mummo lumessa”, kolmella päällä oli oma liemensä keitettävänä jonka sitten voisi yhdistää yhdeksi isoksi sopaksi. Monenlaiset narrit ja eunukit antoivat omia evästyksiään hyvän sopan keittoon, painostus oli kova myös alamaisten taholta. Jo sopan hautumisvaiheessa alkoi tulla erimielisyyksiä siitä kuinka paljon kukin saisi sattumia omaan soppaansa ja kuka saisi sen suurimman kimpaleen.

Keskimmäinen pää näyttikin nyt Kalifin luonteensa ja tulta suihkien aikoi mennä pyövelin luo katkaisuttamaan päät vastaanhangoittelevilta veljiltään jos he eivät suostuisi hänen ehtoihinsa soppasotkussa. Neuvotteluista taisi tulla pihtisynnytys. Kyllä siinä vekkulinkin naama venähti pitkäksi, kuten lehmällä jonka tissejä joka päivä kopeloidaan, mutta joka vaan kerran vuodessa saa.

Kun Kalifin maine armeliaana vallanpitäjänä on kiirinyt ”Tuhannen ja yhden yön” tarinoiden syntysijoille on sieltä tuhansittain virrannut kaikenlaisia huppupäitä osingoille (joita tosin yritettiin piilottaa ulkomaille). Mutta niin se on sadussakin, että sellaiset vallanpitäjät kuin alamaiset, joten antakaamme kolmipäiselle lohikäärmeelle ja lampun hengelle aikaa panna tämän pienen valtion asiat kuntoon!

Tähän tarinaan ei ole vielä kirjoitettu ”Happy End”.

Toini Hämäläinen