Taas täällä, Kotsarin toimituksessa. Tulin hätäavuksi, kun pyydettiin. Puttaan viiden päivän pestin aikana ehdin käydä pari kertaa Kinnulassa, Pyssylän ampumaradalla ja pesulassa. Moni näytti tunnistavan minut vielä seitsemän vuoden jälkeenkin. Mutta olenhan minä toki kovaääninen ja Mannerheimin käskyn mukaisesti säilyttänyt tunnollisesti saavuttamani linjat.

Kotsarin lisäksi olen kirjoitellut tänä suvena maakuntalehteen Saarijärven aluetoimituksessa ja paikallislehti Sampoon. Voi olla, että pääsen vielä ennen lumentuloa Viitasaaren Seutuunkin.

Nyt varmaan jo arvaattekin, että meikäläinen kuuluu siihen suureen joukkoon pätkätyöläisiä, joita Suomi on nykyisin väärällään. Vuodenvaihteessa saan viettää pätkätoimittajuuteni kymmenvuotisjuhlaa. Kun jouduin työttömäksi, surin, että nyt sitä on pakko muuttaa jonnekin etelään. Sitten havahduin huomaamaan, että on sitä Suomea pohjoisen suunnassakin. Ja kas, juuri silloin Kotsari haki tilapäistä toimittajaa.

Jonkun mielestä olen varmaan hieman hurahtanut, kun liitelen pitkin maakuntaa eri lehtiä tekemässä. Raskastahan se välillä näillä vuosilla jo on, mutta toisaalta, vaihtelu virkistää.

Ja onneksi täällä maakunnan pohjoiskolkassa on niin mahtavan mukavaa porukkaa. Ihmiset juttelevat mukavia ja jutunteko on yleensä helppoa. Moni asia on Puttaalla ennallaan, mutta on muutoksiakin tapahtunut. Koulut rakennettiin tykkänään uusiksi, kunnanjohtaja on vaihtunut sitten vuoden 2006 eikä Alpo-Petterikään ole enää virassaan kunnantalolla. Lenkkimaastot ovat sentään kohdillaan ja niitä kokeilin heti ensimmäisen työpäiväni päätteeksi.

Ja pakko tässä yhteydessä on puhua myös työurista, joiden pitäisi venyä ikuisuuksiin asti. Omani on kestänyt reilut 37 vuotta. Tykkään työstäni, vaikka nuoret huitelevatkin taidoillaan ohitseni oikealta ja vasemmalta.

Tämän kesän reppurihommia on riittänyt niin moneen paikkaan, että kaipa sitä on silti ajateltava, että vielä vanhankin rouvan palveluksia tarvitaan. Lupaan, että teen töitä satojen kilometrien päässä kotoani niin kauan kuin terveyteni kestää. Ei tässä vielä mitään hätää ole, mutta kun nuo vuodet vierivät.

Hankalaksi työuran pidentäminen muuttuu, jos ihmisiä ei palkata töihin. Puhuvat työpaikkojen heikentyneestä kilpailukyvystä, mutta ei se työpaikoista kisaaminenkaan ole aina niin helppoa lähes kuusikymppiselle naiselle.

Mirja Laukka-Kiikkala