Putaalaisia kyykytetään. Muuhun tulokseen en voi tulla, kun pähkäilen laajakaistahankkeen kampittajia.

Minun käsitykseni demokratiasta on sellainen, että asioista voidaan olla montaa mieltä.
Niistä keskustellaan ja jos ei päästä yhteisymmärrykseen, äänestetään ja hävinnyt osapuoli tyytyy demokratian nimissä kohtaloonsa.

Valittaminen on mahdollista ja luvallista, mutta nyt ainoa tarkoitus hankeen kampittamiselle näyttää olevan se, että kun ei itse sitä haluta, ei mahdollisuutta anneta toisillekaan.

Tästä on mielestäni kysymys Pihtiputaan laajakaistahankkeessa. Laajakaistaan liittyminen on vapaaehtoista kaikille, ja on perin kummallista, että sitä haluavat eivät sitä voi hankkia.

Valtion Laajakaista kaikille -hanke onnistutaan näköjään torppaamaan aivan kotikutoisesti.

Ongelmat laajakaistan tulon alkumetreiltä tiedetään. Pitkän ja raskaan tien kautta kuitenkin mm. Pihtipudas sai neuvoteltua sopimuksen, jossa kaapeli olisi ulottunut kaikille halukkaille putaalaistalouksille.

Tilanne Suomessa ja koko maailmassa menee, ja on jo mennyt, vääjäämättä siihen suuntaan, että nopeat yhteydet ovat ainoa mahdollisuutemme pysyä kehityksessä mukana. Riippumatta siitä, halusimme sitä tai emme.
Eikä kysymys ole mistään tietokonepeleistä, vaan mahdollisuudesta harjoittaa elinkeinotoimintaa muuallakin kuin kaupunkiseuduilla.

Laajakaistaa tarvitsevat yritystoiminta, maatalous ja tavalliset perheet. Valtion palvelut menevät kiihtyvällä vauhdilla sähköiseen muotoon siksi yhteydet ovat asumisen ja vetovoimaisuuden ehto.

On helppo päätellä, että tulevina vuosina maaseutukunnat voivat toimia vain jos tietoliikenneyhteydet ovat samalla viivalla muiden kanssa.

Tilannetta pahentaa vielä se, että Pihtipudas on jäämässä koko keskeisen Suomen alueella ainoaksi kunnaksi, jossa nopeita yhteyksiä ei olisi.

On mielenkiintoista nähdä tulevina vuosina itsenäisen Pihtiputaan markkinointikirjeiden tekstit, joissa toivotetaan tervetulleeksi asumaan, viihtymään ja yrittämään – mustaan aukkoon!

Tämä on tilanne, johon olemme ajautumassa antikehittäjien valituskirjeen takia.

Meitä on peloteltu miljoonien mahdollisilla maksuilla joskus tulevina vuosikymmeninä.

Todellisuudessa varmat kulut olisivat vain nuo kunnan jo satsaamat vajaa puoli miljoonaa ja liittyjien henkilökohtaiset kulut.

Tällä hetkellä nuo kaikki sadat tuhannet yksityisten ja kunnan sijoittamat rahat ovat häipymässä kuin pieru Saharaan.

Ottaako valittajat vastuun näistä menetetyistä rahoista?
Jos tämä edullinen laajakaistamahdollisuus ei onnistu nyt, on se Pihtiputaalle hankittava sitten omalla rahalla.
Siinä leikissä ei valtio enää ole mukana, joten se tietää lisämiljoonia kunnan ja asukkaiden kukkarosta.

Paitsi on vielä yksi keino. Se on valituksen pois vetäminen. Se olisi kaikista helpoin ja mutkattomin vaihtoehto saada kuokat maahan välittömästi.

Sitä tässä nyt toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä.

Kari Parkkonen
kunnanhallituksen
varapuheenjohtaja