Suomen kieli on vähintään yhtä mielenkiintoinen ja vivahteikas kuin kaikki muutkin kielet. Poliitiikan ja talouden ammattilaiset tietävät miten tärkeää on esittää asia oikeilla sanoilla. Jos riittävän pehmeää ilmaisua ei ikävälle asialle kielestä löydy, se pitää keksiä.

Suurta pienemmissä ja syrjäisemmissä kunnissa vastustetaan yleisesti kuntaliitoksia. Niinpä kuntaliitosten menettelytavat linjaavasta laista käytetään nimeä kuntajakolaki ja kuntaliitos koetetaan peittää yhdistymissanan alle.

Suurin osa kunnista on saanut valtionvarainministeriöltä ukaasin, jonka mukaan niiden on ilmoitettava ministeriölle marraskuun loppuun mennessä, minkä kunnan tai kuntien kanssa ne ryhtyvät selvittämään yhdistymistä. Käytännössä eroa liitoksen ja yhdistymisen välillä ei ole. Lopputulos on sama. Isompi hyötyy ja pienempi kuihtuu.

Pihtipudas ja Kinnula ovat linjanneet haluavansa säilyä itsenäisinä, mutta ovat silti lähdössä muodostamaan samaa selvitysaluetta Viitasaaren kanssa. Hallitus tarvitsee tietoa kuntien suunnitelmista arvioidessaan vielä tämän vuoden aikana jatkoa navakkaan vastatuuleen jämähtäneelle kuntauudistukselle.

Edes kolmen kunnan yhteenliittäminen ei riitä täyttämään hallituksen kunta- ja sote-uudistukselle asetettuja väestövaatimuksia. Mahdollinen Kivijärven ja Kannonkosken mukaantulokaan ei tilannetta muuta. Siksi meitä koskee hallituksen tuleva linjaus siitä, myönnetäänkö selvitysperusteisiin poikkeuksia, ja jos myönnetään, niin minkälaisia.

Jos poikkeuksia ei tule, väestötavoitteet pitävät ja kuntia ryhdytään hiillostamaan pakolla yhteen, pohjoiseen Keski-Suomeen voi syntyä Saarijärven-Viitasaaren seutukunnan rajoja noudattava kunta. Tai vielä laajempi. On väläytelty myös maakunnan pilkkomista kolmeen kuntaan. Miksei samantien yhteen? Jospa silloin saataisiin aikaan tarpeeksi leveät hartiat.

Osa kunnista jättää piirileikin muille. Karstulan kannaksi näyttää tulevan, ettei selvitystoimiin ryhdytä.