Huomaattekos jotain uutta? Minulla on uusi pakinakuva! Mutta tarkkakatseiset saattoivat huomata, että minulle suotiin eri kuva jo viime kerralla.

Silloin toki kyseessä oli vanha kuva.

Istuskelimme iltapalapöydässä tasan kaksi viikkoa sitten, ja äitini selasi samalla Kotsaria. Rauhan rikkoi hänen kova naurunremakkansa, ja hän sai hekotuksen välistä lohkaistua, että nyt on tytöllä päivitetty pakinakuva.

Menin itse kurkkaamaan lehteä, ja siellä komeili minun ensimmäinen pakinakuvani, joka on jo kolmisen vuotta vanha.

Sitä on aina ajatellut, että ei parissa vuodessa ehdi merkittävästi muuttua, mutta kyseinen kuva kyllä romutti tämän ajatuksen het kertaheitolla.

Hetken asiaa prosessoituani räjähdin itsekin nauruun. Asia on kantanut jo pitkälle, sillä lehden ilmestymisestä on nyt kaksi viikkoa, ja löydän äitini välillä vieläkin hihittelemästä kuvalleni.

Päätin jakaa asian myös kavereilleni, ja se sai aikaan niin kutsuttua huutonaurua. Termistä voi hyvin päätellä miltä se kuulostaa.

Eräällä ystävälläni nauru ei jäänyt siihen yhteen kuvaan.

Kun hän tuli käymään pikkuveljeni ylioppilasjuhlissa, käytti hän aikaansa katsellen vanhoja tauluja minusta, ottaen niistä kuvia ja naureskellen oikein räkäisesti.

Eniten huvitusta sai aikaan minun rippikuvani.

Meinaa kuulemma ottaa siitä kaiken ilon irti tulevaisuudessa.

Olen oppinut tässä vuosien varrella mielestäni hyvin tärkeän taidon: itselleni nauramisen.

Joskus taannoin olen suhtautunut hieman skeptisesti siihen, kun joku toinen on nauranut minulle.

Sittemmin olen ymmärtänyt, että vaikka joku minulle nauraa, hän mitä luultavimmin tekee sen hyvällä.

Olen oppinut nauramaan mukana omille kömmähdyksilleni ja ajoittaiselle hölmöydelleni.

Tiedostan nykyään sen, että kun uskaltaa nauraa myös itselleen, pystyy levittämään entistä enemmän positiivisuutta ympärilleen ja voi sillä tavoin piristää jonkun toisen päivää. Se myös auttaa rentoutumaan.

Ja ei elämän aina tarvitse olla niin vakavaa. Luin jostakin artikkelista, että lapset nauravat päivässä noin neljäsataa kertaa, kun taas aikuiset vain 15-20 kertaa. Numeroa on helppo kasvattaa nauramalla muiden hölmöjen asioiden lisäksi myös itselleen.

Täytyy kuitenkin myöntää, että kaikki vanhat pakinakuvani on nyt siirretty roskakoriin. Eiköhän ainakin se vanhin niistä ole aiheuttanut jo tarpeeksi hilpeyttä.