Kuntalaisen kotikuntansa asioita kohtaan tuntema kiinnostus näyttäytyy usein siellä, missä istutaan kahvilla, syömässä tai muuten vain vapaamuotoisesti kavereidensa kanssa. 

Kinnulan Parlamentissa, Niemenharjun Nesteellä, Putaanportin Shel-lillä tai S-marketin ja K-kaupan kahvipisteissä kysellään ja keskustellaan kunnan tekemisistä säännöllisesti. Ja ollaan sitä mieltä, että yhteiset asiat on hoidettu mieluummin huonosti kuin hyvin.

Keskustelu pyörii vilkkaana myös sosiaalisessa mediassa, jossa kynnys nostaa kissa pöydälle on edelleen matala. Palaute on vieläkin kipakkaa, mutta ei ehkä enää ihan yhtä estotonta kuin somen alkuaikoina. 

Pihtiputaalla kokeiltiin toistamiseen valtuuston kyselytuntia. Paikalla oli hirrestä ja puusta vaikka mitä rakentava Martti Koljonen, joka tunnetaan myös Heinäjoen luontoreitin alullepanijana ja uupumattomana talkoolaisena. Istuivat siellä myös valtuutettu, rakennusurakoitsija ja kuntapoliitikko Jorma Toikkanen ja seurakuntaa vakaasti pitkään johtanut Heikki Jyllilä. Niin ja Raimo Paananen, jolla olisi ollut sanottavaa kuntosalista.

Kysymykset jäivät vähiin, koska kunnan puolella oli käytössä vanha taktiikka, joka tukkii tehokkaasti innokkaimmankin kyselijän suun. 

Tilaisuuden aluksi ääneen päästettiin viranhaltijat kertomaan toimialojensa ajankohtaisista asioista lähes rajoituksetta. Kun tuli kysymysten esittämisen vuoro, oli jo kiire aloittaa kunnanvaltuuston kokous.

No, eipä suurennella ongelmaa. Kyselytunnin vaisuus voi kertoa siitä, että kunta on onnistunut kuntalaisten palvelutehtävässään kaikesta purnauksesta ja jupinasta huolimatta kohtuullisen hyvin.

Voi se paljastaa myös asetelman kiusallisuuden. Vaatii kärsivällisyyttä odotella tunti sydän läpättäen kysymykselleen esittämislupaa ja rohkeutta saada suunsa auki valtuustosalissa arvovaltaisen päättäjä- ja viranhaltijajoukon tuijottaessa. Aremmalle voi tulla tunne, että mitenhän tästä selviän niin, että päästän suustani sammakoiden sijasta jotain järkevältä kuulostavaa.

Jostain syystä mieleen nousi Kajaanin maineikas sissikomppania ja sen ylikersantti, jonka nimeä en enää muista.

Hän ohjeisti meitä varoittamalla, että älkää menkö se teltta selässä sinne reppuun, ette te mahdu sinne. Tai, kun nalli räjäytetään, niin se räjähtää. Kaikki piti tehdä panosten kansssa ohjeiden mukaan, muuten hajoaa kuin eno veneessä, eikä siinä kunnian kukko perässä kävele!

– Onko kysyttävää? 

– Jos ei ole, toimikaa.

Ei yleensä ollut.