Pihtiputaalaiset aloittivat siirtymisen 150-vuotisjuhlavuoteensa kokoontumalla uudenvuoden aattona hartaushetkeen perinteikkääseen kirkkoonsa.
Pihtiputaan seurakunta erosi Viitasaaresta 1. lokakuuta 1863. Jo sitä ennen virinneestä itsenäistymishalusta kertoo Pihtiputaan vuonna 1783 rakennettu kirkko. Arkisen kaunis rakennus on maakunnan vanhin jatkuvassa käytössä oleva puukirkko. Akustiikaltaan upeassa temppelissä kelpasi kuunnella pihtiputaalaisten nuorten soinnikasta laulua.
Juhlavuoden kunniaksi palautettiin vuosiksi katkennut perinne uudenvuoden ilotulituksesta ja yleisötilaisuudesta kunnantalon aukiolla. Tapahtumassa oli juhlan tuntua: väkeä tuli paikalle paljon. Tilaisuus antoi monille täältä muuttaneelle ja kotiseudulleen joulun ja uudenvuoden viettoon palanneelle entiselle pihtiputaalaiselle tilaisuuden tavata tuttuja. Uudenvuoden perinteiden soisi jatkuvan myös juhlavuoden jälkeen.
Kunnan ja seurakunnan juhlavuosi osuu ajankohtaan, jolloin maan kuntakenttä elää ehkä historiansa merkittävintä murroskautta. Paineet kuntien yhdistämiseksi ja kuntien palvelurakenteen
uudistamiseksi ovat kovat.
Muutospaineita ruokkivat väestön väheneminen ja ikääntyminen, mutta ennen muuta kuntatalouden rapautuminen.
Uudistusta ajavien mielestä kuntien palvelutuotanto ei pysty tuottamaan nykymuodossaan kuntalaisten tarvitsemia palveluja riittävän tehokkaasti ja hinnaltaan kilpailukykyisesti.
Jos kuntauudistus etenee, se koskettaa väistämättä myös seurakuntia.
Pihtiputaan seurakunta hyväksyi joulun alla jälleen kerran alijäämäisen talousarvion.
Seurakunnan menot ovat olleet vuodesta 2007 lähtien joka vuosi tuloja suuremmat. Pienimmillään vaje on ollut 60 000 euroa ja suurimmillaan lähes puoli miljoonaa euroa.
Kunta ja seurakunta halutaan pitää itsenäisenä. Toiveen toteutuminen edellyttää talouden kuntoonsaamista.
Se taas edellyttää joustavaa asennetta uusien yhteistyömuotojen etsimiseen.
