On hienoa, että Pihtiputaalla jokaisella on oikeus kuntosaliharjoitteluun Tuiskun ansiosta. Salilla käyminen ei kuitenkaan ole ilmaista – mutta missä tämä näkyy? Ei ainakaan kuntosalikäyttäjän ilona paikan kunnossapitämisenä.

Salilla on kolme cross traineria, joista vain yksi toimii kunnolla sekä kaksi kuntopyörää, joista kumpikaan ei ole kovin kehuttavassa kunnossa.

Käsipainoja löytyy ja hyvin toimivat, ellei silmään tippuva täytehiekka haittaa. Ylävartaloa harjoittavan laitteen vaijeri oli viimeksi käydessä rikki.

Kuntosalilla luulisi sydän- ja verisuonisairauksien vähenevän, kunhan välttää sydänkohtauksen, joka on lähellä kun istuu esimerkiksi ylätaljalaitteelle ja istumaosa räsähtää äänekkäästi alas.

Jos salilla käymisestä maksaa, olisi loogista, että rahoilleen saisi vastinetta. Laitteet ovat iäkkäitä ja näin ollen menevät luonnollisesti rikki, mutta jos korjaaminen on noin hankalaa ja aikaa vievää, eikö voitaisi hankkia uusia laitteita.

Itse ainakin henkilökohtaisesti olisin valmis maksamaan hieman enemmän, jos vain saisin käydä harjoittelemassa kunnollisilla, toimivilla ja ajanmukaisilla laitteilla.

Taitaa olla niin, että kuntosalimaksut menevät Tuiskun toiminnan rahoittamiseen. Itse en koskaan ole ollut kyseisen seuran toiminnassa mukana, joten en koe oikeudenmukaiseksi toimia rahoittajana, kun yritän käydä salilla ylläpitämässä kuntoani.

Mielestäni tässä on Tuiskulla pohdinnan paikka. Monopoli-asemassa olevan palveluntarjoajan harteilla on yhtä aikaa sekä taakkaa että mahdollisuuksia.

Kunnoton