Puolisoni sairastui helmikuussa 2013. Keski-Suomen keskussairaalassa häntä hoidettiin vuotavan vatsahaavan takia. Hoito oli varmaan oireenmukaista, mutta kun potilas palaa saman syyn takia toistuvasti hoitoon, luulisi hälytyskellojen jo soivan ja aiheuttajaa tulisi etsiä. Vasta neljännellä kerralla syytä etsittiin ja löydettiinkin, vatsasyöpä.
Diagnoosin viipymisen vuoksi potilaalle ennätti kehittyä vakava aliravitsemustila, joka varmasti osaltaan aiheutti sen, että leikkaus jouduttiin uusimaan kymmenen päivän päästä. Tämä kaikki lisäsi kärsimystä.
Edessä olivat rankat solunsalpaaja- ja sädehoidot ja niistä selvittiin.
Marraskuussa 2013 sairaus ryöpsähti uudelleen ja sairaalakierre alkoi toistamiseen.
Kun potilas kotiutettiin sairaalasta, ei apteekista löytynyt hänelle määrättyä kipulääkettä ja niin jäätiin ilman kipulääkitystä viikonlopuksi. Ei sieltä apteekista löytynyt oikeanlaista vitamiiniakaan.
Oli kuulemma niin lyhyt myyntiaika, ettei sitä varastossa pidetty. Useammin kuin kerran saimme apteekista tulla tyhjin käsin pois. Kotiin oli kuitenkin järjestettävä joku siksi aikaa, kun kävit apteekissa, potilasta kun ei voinut jättää yksin.
Olivat sitten kysymyksessä antibiootit tai kipulaastarit, saatavuus olisi tullut varmistaa etukäteen. Tarve kuitenkin on tässä ja nyt.
Kauneuden- ja ihonhoitotuotteita kyllä on metritolkulla.
Kotisairaanhoito toimii meillä hyvin, mutta miksi vuorotteluvapaalla olevan sairaanhoitajan tilalle ei palkata sairaanhoitajaa ja miksi molemmat sairaanhoitajat ovat lomalla samanaikaisesti?
On hoitotoimenpiteitä, joita vain sairaanhoitajalla on lupa tehdä. Jos halutaan, että kotona tapahtuva hoito lisääntyy, on yhteiskunnan turvaverkon oltava pitävämpi, kuin mitä se tällä hetkellä on.
Taudin etenemisen myötä myös ambulanssia ja paaritaksia tarvittiin, mutta saatavuus on asia erikseen.
Kela-taksi järjestelmä aiheuttaa eriarvoisuutta, et voi itse määrätä tai valita taksia. Kaikki taksit eivät ole mielestäni hygienia- ja varustetasoltaan sen kuntoisia, että niissä olisi turvallista matkustaa alentuneen immuniteetin vuoksi. Tällöin taksi täytyy tilata itse ja maksaa heti. Kela kyllä korvaa kustannukset jälkikäteen, mutta kaikille tämä valinta ei taloudellisista syistä ole mahdollista.
Ambulanssi on vieraalta paikkakunnalta ja sen henkilökunnalta puuttuu paikallistuntemus. Meille kun tilattiin ambulanssi ensimmäisen kerran, auto tuli osan matkaa metsäautotietä, jolla ei ole talvikunnossapitoa. Onneksi on ollut vähäluminen talvi.
Kirkolta meille ajaa noin kymmenessä minuutissa henkilöautolla, ambulanssilta siihen meni yli puolituntia.
Sadesairaalan potilaskortissa kerrotaan, että solunsalpaajahoitoa saava potilas on toimitettava suoraan keskussairaalan päivystykseen yleiskunnon huonontumisen tai kuumeilun vuoksi. Neljänkymmen asteen kuume ei ollut riittävän korkea, jotta keskussairaalaan olisi viety väittelemättä, eikä ambulanssissa ollut suonensisäistä kuumelääkettä.
Toisen kerran kun soitimme ambulanssin, neuvoin puhelimessa aluehälytyskeskukseen sen oikean ajoreitin, silti odotimme autoa yli puoli tuntia. Tällä kertaa ambulanssista löytyi sentään suonensisäisesti annettavaa kuumelääkettä.
Kolmannella kerralla odotimme ambulanssia lähes tunnin.
Olin ollut yhteydessä sädesairaalaan ja sieltä saadun ohjeen mukaa minun tuli viedä potilas keskussairaalan päivystykseen, mutta kuinka kävikään.
Ambulanssi ei ottanut potilasta kyytiinsä. Selittivät meille omaisille, ettei kysymyksessä ole kiusanteko, vaan jäädään odottelemaan mahdollista kiireellisempää kyytiä. Potilasta ei valmisteltu pitkää paaritaksimatkaa varten, ei annettu suonensisäistä pahoinvointi-, kuume- tai kipuläkitystä, suoniyhteys oli olemassa valmiiksi. Hoito jätettiin omaisten vastuulle.
Kun sitten matkasimme taksilla Jyväskylään, jouduin päästämään potilaan irti turvavöistä, jotta oksentaminen onnistuisi paremmin ja kovien kipujen helpottamiseksi potilas saisi paremman asennon.
Matkan aikana jouduin antamaan lisää kipulääkettä. Olin myös itse irti turvavöistä, jotta pystyin auttamaan puolisoani parhaani mukaan. Tämän matkan aikana olisi potilas todella tarvinnut sairaanhoidollista apua.
Kun tätä viimeistä ambulanssihenkilökunnan toimintaa selviteltiin jälkikäteen, oli Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ylilääkäri Mikko Linnun vastaus, että Kinsaku Ay tuottaa hyvää ja laadukasta ensihoitopalvelua ottaen potilaan toiveet huomioon hoidossa.
Uskallan olla tässä tapauksesta eri mieltä, mielestäni tässä täyttyisi jopa rikoslain 21 luvun 15 pykälässä mainittu pelastustoimen laiminlyönti.
Puolisoni menehtyi seuraavana päivänä, joten meillä ei toivottavasti näitä palveluja enää tarvita.
Sairastan myös itse ja saan solunsalpaajahoitoja. Olen pyytänyt vastaavassa tilanteessa omaisiani viemään minut naapuripitäjän puolelle omilla kyydeillä ja soittamaan ambulanssin vasta kuntarajan ulkopuolella.
Toivon näihin asioihin muutosta, ettei kenenkään tarvitse taistella hyvästä ja laadukkaasta hoidosta, joka jokaiselle kuuluu.
Pihtiputaalla 24.3.2014
Tiina Paananen
