Parisen vuotta rollaattorin varassa liikkunut Helli Pasanen (74) sai tarpeekseen kotinsa hankalista paikoista. Hän kysyi kodinhoitajilta, kenen puoleen pitäisi kääntyä, jotta kulkemista voisi helpottaa, ettei tarvitsisi ruveta miettimään muuttoa Kuljunperältä kirkolle.
— Laitoshoitoon ne eivät minua ottaisi, se on ihan varma tapaus. Olisi pitänyt hommata asunto, jossa pystyisi asumaan. Mutta mihinkäs sitä ihminen kotoaan lähtisi.
Helli Pasanen otti yhteyttä Pihtiputaan kunnan vammaispalveluohjaaja Päivi Pihlajamäkeen, jonka neuvosta hän soitti Palvelukeskus Kasken yrittäjälle Mika Paanaselle.
Paanasella on myös kotipalveluyritys Innoapu, jonka nimissä hän on kehittänyt oman ohjelman asuntojen esteettömyyskartoituksiin. Siinä käydään läpi 170 kohdetta pihapiiristä vessaan ja keittiöön.
Mika Paananen tuli tekemään mittauksia Helli ja Matti Pasasen luona. Pasaset päättivät ryhtyä remonttiin Paanasen raportin pohjalta. Työt tuli tekemään Kimmo Järvelin pihtiputaalaisesta Fenerko Oy:stä.
— Kyllä sinnikkyyttä on pitänyt olla, kun näki ne aiemmat olosuhteet. Samanlaista positiivista jääräpäisyyttä olisi tartutettava muihinkin, että saisivat apua, Kimmo Järvelin miettii.
Vuonna 1954 valmistunut rintamamiestalon tapainen rakennus on tyypillinen esteettömyysremontin kohde. Aikoinaan ei osattu ajatella asukkaiden pärjäämistä vanhemmalla iällä apuvälineiden kanssa, joten vessan-ovet olivat liian ahtaat ja monessa paikassa oli turhia portaita tai kynnyksiä.
— Uloskaan ei oikein päässyt, kun oli jyrkät rappuset, ja se rajoitti sosiaalista elämää ihmisten kanssa, Mika Paananen kertoo.
Nyt talossa on sisäänkäyntiramppi ja täysin uusitut vessa- ja saunatilat. Mielessä on vielä rampin tekeminen takapihan terassille.
Kimmo Järvelin kertoo nykyisten rakentamismääräysten edellyttävän, että uusissa rakennuksissa pääsee pyörätuolilla kaikkialle.
— Vessanovet tehdään jo automaattisesti 90-senttisiksi ja vessassa pitää olla pyörätuolin pyörimismahdollisuus.
Pasaset ovat joutuneet maksamaan koko remontin omasta pussistaan. Helli Pasanen haki vammaispalvelulain mukaista avustusta, mutta sitä ei myönnetty, koska hänen ei katsottu olevan lain tarkoittamalla tavalla vaikeavammainen.
— Ihmisillä onkin väärä käsitys, että yhteiskunnalta saa avustusta sormia napsauttamalla, Helli Pasanen tuumaa.
Päivi Pihlajamäki kertoo, että iän mukanaan tuomat kulkuvaikeudet eivät ole avustuksen saamisen peruste. Avustusta voi saada lääkärinlausunnon perusteella vaikean vamman takia.
Pihtiputaalla avustuksia myönnetään keskimäärin kymmenisen kertaa vuodessa, joskus enemmän tai vähemmän. Ne eivät ole sidottuja määrärahoihin eikä hakijan tulotaso vaikuta asiaan. Avustus kattaa kaikki asunnon muutoskulut.
— Summat vaihtelevat kymmenistä euroista tuhansiin euroihin. Työt vaihtelevat muutamasta tukikahvasta ovien leventämisiin, Päivi Pihlajamäki kertoo.
Tukea voi anoa myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen jakaman ARA-rahoituksen kautta, mutta siellä puolella katsotaan tulorajoja. Hakuaika on kerran vuodessa maalis-huhtikuussa.
