Kirjansitominen on kehittynyt samaan tahtiin kirjoitustaidon kanssa. Kirjansitominen kiinnostaa vieläkin ammattilaisia ja harrastajia, vaikka uusista kirjoista lähes kaikki sidotaan kirjapainojen automatisoiduilla sitomolinjoilla.

Pihtiputaan kirjastossa voi perjantaihin asti tutustua erilaisiin käsinsidottuihin kirjoihin. Ne ovat Arja Asikaisen ja Heidi Saarisen tekemiä.

Naiset löysivät harrastuksen kansalaisopiston sidontakurssilla. Arja Asikaista ala alkoi kiinnostaa jo lapsena, kun hänen naapurissaan asui kirjapainoalalla työskentelevä henkilö.

— Mietin, miten mukavaa olisi sitoa kirjoja ja nähdä, miten se tapahtuu. Näin lehdessä ilmoituksen

Jyväskylässä pidettävästä kurssista ja lähdin mukaan, Uuraisilla asuva Arja Asikainen kertoo.
Heidi Saarinen kävi kirjansidontakurssin 2000-luvun alussa Tikkakoskella.

— Käsityöt ovat aina kiinnostaneet minua, Petäjävedellä tekstiiliartesaaniksi opiskellut Heidi Saarinen kertoo.
Naiset ovat vanhoja tuttavia, jotka saivat yhteisen harrastuksen myös Arjan käytyä kirjansidontaopissa.
Harrastus tiivistyi, kun Arja ehdotti pari vuotta sitten kirjansidontaa esittelevän näyttelyn kokoamista.

Ideasta innostuttiin kirjastoissa. Ennen Pihtipudasta näyttely on ehtinyt kiertää Uuraisilla, Karstulassa ja Multialla. Täältä näyttely jatkaa Viitasaarelle, Saarijärvelle, Keuruulle ja Jyväskylään.

— Näyttelyn suosio yllätti meidät.

Naiset ovat sitoneet muun muassa vieraskirjoja, muistikirjoja ja kalentereita, mutta myös sellaisia, joissa on itse tuotettu sisältö. Arja Asikaisen poika piirtää sarjakuvia, joita äiti sitoo kirjoiksi.

Arja ja Heidi ovat huomanneet, miten viisitoista vuotta kestänyt harrastus vie heitä mukanaan ja yhä syvemmälle kirjansidonnan maailmaan.

— Ajatuksia ja ideoita tulee koko ajan lisää. Aina löytyy uusia sidontatekniikoita, joita emme vielä osaa. Kirjansidonnassa palkitsevinta on valmis kirja ja sen tuoma onnistumisen ilo.