Pääkirjoitus Juha Kivinen

”Suvituuli kun oksissa soittaa…”

Suvi. Lempeä sana. Vielä lempeämpi kuin kesä. Suvituuli lupaa tuoda ihanaa lämpöä pitkän talven, tai nykyisin ainakin pitkän pimeän ajan jälkeen. Kuinka paljon lämpöä saamme tänä kesänä, on vain sammakosta ennustajien tiedossa.

Mutta kesä on kuitenkin kaikilla ja toivottavasti onnikin – eikä vain yksillä. Olkoon suloinen suvemme todellista akkujen lataamisen aikaa ja oikeaa rentoutumista niin hermoille kuin ruumiillekin.

Heitetään edes hetkeksi mielestä kestävyysvajeet, sotesopat, leikkauslistat ja turvallisuusuhkat, joiden merkitys tuntuu joskus korostuvan liikaakin päivittäisessä uutisvirrassa. Elämä on paljon muutakin.

Muistetaan nauttia läheisistä ja pitää huolta itsestä kaiken hosumisen keskellä. Kesälaitumille saattelee Jouni Kesijärven säveltämä ja Reijo Pasasen säveltämä Kolimajärven valssi:

Kolimajärven rantaan niin usein askeleet tuo. Karua kauneutta antaa, siksi kai kutsuu se luo.

Äärellä rantojen noiden – kaislikkojen, karikoiden – jättänyt kauas oon kiireen ja työn, valvonut kesäisen yön.

Katselen venheeni vanaa, löytää en voi yhtään sanaa. Kolima kutsuu luo, karun kauneuden suo.

Sinensä taivahan kaari heijastaa kalvohon veen. Pinnasta kuvaansa saari peilata saa uudelleen.

Äärellä rantojen noiden – kaislikkojen karikoiden – lähtevän lokkien etelään näin, syystuuliin keinumaan jäin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>