Sama toistuu pomminvarmasti kaksi kertaa vuodessa. Keskustelupalstoilla paasataan siitä, kuinka kellojen kääntäminen on vihoviimeistä hölmöläisten hommaa.

Olen ollut vankkumaton kesäajan kannattaja vuodesta 1981 lähtien, jolloin se otettiin käyttöön Suomessa. Tuo kevät jäi iäksi mieleeni paitsi ylioppilaskirjoitusten, myös ihmeellisen valkeiden iltojen ansiosta.

Ajattelin heti, että tämä on loistava keksintö. Jo huhtikuussa alkoi tuntua siltä, että nyt mennään kovaa vauhtia kohti kesää, kun iltapuolelle saatiin tunti valoa lisää.

Pitäisiköhän piruuttaan testata yhtä välivuotta ilman kesäaikaa, niin valittajat huomaisivat, mikä ero siinä on? Iso osa suomalaisista ei ole kokenut ympärivuotista normaaliaikaa tai he eivät enää muista sen vaikutusta.

Valon lisääntyminen illalla herättää ihmiset kevätpuuhiinsa viikkokausia aikaisemmin, eikä syksyllä tarvitse käpertyä peiton alle pimeää pakoon niin pian kuin normaaliaikana.

Olen kauheasti hämmästynyt siitä, että moni olisi valmis lopettamaan kesäajan ja kaiken huipuksi siirtämään Suomen Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen eli siirtämään kelloja pysyvästi kaksi tuntia taaksepäin. Sitä vaativa kansalaisaloite on kerännyt jo yli 18 000 nimeä! Tietävätköhän kaikki varmasti, mihin ovat nimensä pistäneet?

Aloitteen ajatus sai Helsingin Sanomissa tukea THL:n tutkijaprofessorilta Timo Patroselta, jonka mielestä suomalaiset voisivat paremmin Keski-Euroopan ajassa. Hän ei pidä siitä, että valoisaa on enemmän keskipäivän jälkeen kuin sitä ennen. Patrosen mielestä illan pitäisi olla hämärä ja aamun valoisa.

Patronen nojaa amerikkalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan vuorokausirytmi toimii paremmin auringon mukaisessa ajassa ja kaamosmasennuksen oireetkin vähenevät.

Timo Patronen ei kai hirveästi touhua iltaisin ulkosalla tutkijankammionsa ulkopuolella. Itse en koe kaamosmasennusta eikä rytmini sekoa, mutta ymmärrän toki niistä kärsiviä. Kannatan silti Ilmatieteen laitoksen tutkijaa Kimmo Ruosteenojaa, joka kirjoitti myös hyvin Hesarissa.

Ruosteenoja huomautti, että aikavyöhykkeen vaihto ja kesäajasta luopuminen toisi pimeyden jo kaksi tuntia nykyistä aiemmin huhti-lokakuussa ja valoisaa vapaa-aikaa katoaisi Etelä-Suomessa liki 400 tuntia vuodessa. Valo kyllä lisääntyisi aamuyöllä, mutta silloinhan suurin osa meistä nukkuu.

Ruosteenoja totesi, ettei valoa vaativille ulkoaskareille jäisi juuri aikaa sydänkesää lukuunottamatta. Töiden jälkeen ei ehtisi uimarannallekaan, kun ilta viilenisi pari tuntia aikaisemmin.
Se on tietysti eri juttu, jos ihminen sattuu viihtymään paremmin pimeässä.