Lauantaina alkavat Rion kesäolympialaiset ovat kova rutistus. Toki ne ovat sitä urheilijoille ja järjestäjille, mutta ennen kaikkea suomalaisille penkkiurheilijoille.

Tärkeimmät kilpailut ajoittuvat yölle, joten odotettavissa on väsyneitä ja äreitä kansalaisia aamutuimaan.

Äreyttä lisäävät monien menestyshullujen katsojien ylimitoitetut odotukset, jotka eivät tule täyttymään. Mitalisadetta näistä viiden renkaan kilpailuista on nimittäin turha Suomeen odottaa.

Oma realistinen ennusteeni on yksi mitali: Petra Ollin hopea painista. Muissa lajeissa on vaikeampaa. Keihäsmiesten tekniikka- ja loukkaantumismurheet estävät perinteisen yleisurheilumitalin. Ammunnasta tai purjehduksestakaan ei tällä kertaa löydy niin sanottuja varmoja mitalisteja.

Monille suomalaisille urheilija on kisaturisti, jos hän ei saavuta mitalia tai edes pistesijaa. Suomesta Brasiliaan lähtee 54 urheilijaa. Edellä mainitun määritelmän mukaan noin 80-90 prosenttia näistä atleeteista on “turisteja”.

Yksi esimerkki todennäköisestä ”turistista” on pöytätennispelaaja Pentti Olah. Mies on luultavasti yksi olympiajoukkueen tuntemattomimmista urheilijoista.

Pöytätennis ei nouse Suomessa juuri koskaan otsikoihin ja ihmekös tuo! Menestystä ei lajissa ole tullut, ja Olah on itse asiassa ensimmäinen suomalainen pingiksen pelaaja olympialaisissa.

Olah on matkustanut pikkupojasta asti ympäri Suomea ja muita Pohjoismaita kilpailujen perässä. Hän on hakannut pingispalloa pöytään koko elämänsä ajan muutaman tunnin päivätahdilla.

Kahdeksan parhaan joukkoon yltäminen olympiaturnauksessa vaatisi häneltä silti todellista ihmettä. Todennäköisin lopputulos on tippuminen ensimmäisellä tai toisella kierroksella. Luultavasti heti tappion jälkeen tosielämän kalsarisankarit pääsevät huutelemaan kisaturistia iltapäivälehtien kommenttiosastoille.

Todellisuudessa Olahin pääsy olympialaisiin on jo yksi tämän vuoden kovimpia suomalalaisia urheilutekoja. Lajia pelataan yli 200 maassa ja harrastajia on satoja miljoonia. Suomessa lisenssipelaajia on alle 1 000.

Rion kisoissa on suomalaisia edustajia useammassa lajissa kuin koskaan aiemmin. Itselleni olympialaisten parasta antia on mahdollisuus seurata urheilulajeja, joita ei normaalisti televisiosta näe.

Kisamasennuksen välttämiseksi kannattaa katsella näitä olympialaisia muuten kuin mitalikahveja odotellen. Pelkästään suomalaismenestystä odottamalla kisoista näkee vain jäävuoren huipun.