Jokin aika sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin juttu, johon oli haastateltu työssäkäyvää nuorta helsinkiläistä miestä, jolla ei ole asuntoa. Hänen tulonsa ovat noin 40 000 euroa vuodessa.
Muutaman sivun päässä esiteltiin Veikkauksen, RAY:n ja Finntoton muodostaman uuden valtion rahapelimonopolin tuleva toimitusjohtaja. Hänen kuukausipalkkansa nousee 10 000 eurolla, uuden palkan ollessa 32 000 euroa. Tulevaisuudessa summaan lisätään erilaiset bonukset.
Kun luin uuden toimitusjohtajan palkasta, minun oli vaikea uskoa silmiäni. Totta kai tiedän, että rikkaita ihmisiä löytyy Suomestakin järjettömän suurine omaisuuksineen. Silti tuo luku pisti miettimään.
Asunnoton mieskään ei ollut kaikkein heikoiten tienaava, sillä pienituloisuusraja oli toissa vuonna 14 300 euroa vuodessa. Hänen tilanteessaan asunnottomuuden syy oli ennen kaikkea vanhat, sittemmin jo maksetut velat ja niiden aiheuttama maksuhäiriömerkintä.
Kuitenkin jos heidän tulojaan verrataan, saa toimitusjohtaja kuukaudessa palkkaa melkein saman verran kuin asunnoton mies tienaa vuodessa.
Jos verrataan tilannetta pienituloisuusrajalla elävään, saa johtaja palkkaa kuukaudessa saman verran kuin pienituloinen reilussa kahdessa vuodessa.
Kansanedustajien palkkojen suuruus on kommenttipalstojen mukaan syypäänä joka toiseen taloudelliseen ongelmaan. Eduskunnan nettisivujen mukaan edustajan kuukausittainen palkkio on 6 407 euroa. Kyseessä on viidesosa rahapelijohtajan tuloista.
Yritysjohtajat ja osakkeenomistajat ovat tietysti vielä aivan oma lukunsa. Suomen rikkain henkilö on tällä hetkellä Antti Herlin, hissejä, liukuportaita ja automaattiovia valmistavan Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja. Hänen omaisuutensa arvo on 3,2 miljardia euroa.
Millaista rahankäyttöä on henkilöllä, jonka omaisuus on monta miljardia?
Entä millaista rahankäyttö on parisuhteessa elävällä eläkeläisellä, joka saa kuukaudessa minimisumman, 562,62 euron verran kansaneläkettä?
Suurin osa kansalaisista toki elää näiden kahden ääripään välillä ja tulee toimeen ihan mukavasti. Tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet, ja kuilu levenee edelleen.
Taloudellisesti vaikeampina aikoina leikataan koulutuksesta, lapsiperheiltä ja pienituloisten etuuksista vedoten kansantalouden tasapainoon. Maanpuolustusta vähättelemättä pistää ihmetyttämään, että samaan aikaan pohditaan uusien Hornet-hävittäjien hankkimista niiden hintalapun ollessa viidestä kymmeneen miljardia euroa.
Rahaa meillä siis on. Kysymys kuuluukin, kenelle se halutaan antaa.
