Kunta-ala saatiin allekirjoittamaan hallituksen ajama kilpailukysopimus, jonka harteilla lepää maan talouden tulevaisuus. Jäämme odotttamaan sopimuksen vaikutuksia, etenkin uusia työpaikkoja.
Vaikka työttömyyslukemat ovat kääntyneet laskuun, pitkäaikaistyöttömyyden kasvu jatkuu.
Nopeaa helpotusta on turha toivoa. Viime viikon tiistain tilanne näytti lohduttomalta. Pihtiputaalla oli vapaana yksi työpaikka. Veikkaan, että
huoltamokahvilatyöntekijää etsittiin pian valmistuvan Niemenharjun matkailukeskuksen ravintolaan.
Kinnulassa meni vähän paremmin. Vapaita työpaikkoja oli sentään kolme. Töihin haettiin hyvin asiansa hallitsevaa hoitajaa, keittiötyöntekijää ja kiinteistöhuoltomiestä.
Viitasaarella oli jo enemmän valinnanvaraa. Vapaita työpaikkoja oli tusina. Työllistyminen edellytti, että osaat laittaa ruokaa, siivota, vaihtaa lamppuja ja ajaa nurmikkoa, toimia henkilökohtaisena avustajana, myöntää lupia, myydä, hieroa tai sinulla on eläinlääkärin koulutus.
Laajensin hakualuetta, koska työn takia pitää olla valmis muuttamaan. Ikävältä näytti. Vaikka Saarijärvellä on kolmisentuhatta asukasta enemmän kuin Viitasaarella, vapaita työpaikkoja löytyi vain kymmenen.
Töitä tarjottiin myynnissä, hoitoalalla ja sosiaalitoimen tehtävissä. Yksi Ärrä-kauppiaan paikka oli auki, niin ja järjestyksenvalvojan.
Mitenkäs Äänekoskella, jonne rakennetaan Metsä Groupin uutta sellu-, ei kun biotuotetehdasta.
Asukasluvun ja vapaiden työpaikkojen suhde näytti ihan samalta kuin meillä. Parinkymmenentuhannen asukkaan Äänekoskelta löytyi kaksikymmentä vapaata työpaikkaa.
Tehdasinvestoinnilla näyttää olevan vaikutusta työpaikkavalikoimaan. Melkein puolet avoimista paikoista liittyi rakentamiseen. Äänekoskella etsittiin muottitimpureita, telineasentajia, sähköasentajia ja hitsaajia.
Kikyn varmistuttua hallituksen seuraava tavoite on saada suomalaiset töihin. Mitkä mahtoivat olla pikaisimmat tähän tähtäävät toimet? Tietenkin uusien työpaikkojen aikaansaaminen. Väärin. Ensimmäiseksi kerrottiin työttömyysturvan heikentämisestä. Ansiosidonnaisen kesto tippuu sadalla päivällä.
Ennen laulettiin, että työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta, leipää syödään. Onneksi katoavan työn Suomeen on rakennettu niin tiivis turvaverkko, ettei työn ja leivän suhde ole yhtä suoraviivainen kuin vanhassa laulussa. Ei ainakaan tällä, eikä toivottavasti vielä seuraavallakaan hallituskaudella.