Ja näin sain taas Eppu Normaalin kappaleen pakinani otsikoksi. Biisihän oli Eppujen vinoilua tiukkapipoisen tädin maineessa olleelle nuorten radio-ohjelmien toimittajalle Anneli Tempakalle.

Panna-verbi itsessään on ollut pannassa jo pitkään. Sitä ei uskalleta enää käyttää. Kohta ei varmaan panna oluttakaan, vaan laitetaan. Tehtaat muutetaan olutlaittamoiksi.

On ollut hupaisaa lukea, kuinka kirjoituksissa on laitettu hulinaksi. Ei siinä ole ollenkaan samaa potkua kuin jos pannaan hulinaksi. Samanlaisia esimerkkejä onnettomista sievistely-yrityksistä tulee jatkuvasti vastaan.

Ja mistä tämä hölmöily sitten johtuu? Tietenkin siitä, että panemisesta tulee kiusallisesti mieleen seksi, hui olkoon. Tiedä mitä toinen ajattelee, jos sanon panevani kirjeen postiin. Nykyisin voi saada syytteen vaikka mistä.

Napakka ja käyttökelpoinen suomalainen sana on joutunut syyttä suotta pannaan. Turhaa varomista esiintyy muussakin kielenkäytössä.

Enää ei haluttaisi puhua vanhuksista, vaan ikäihmisistä tai senioreista. Minä haluan ainakin olla reilusti vanhus sitten kun se aika koittaa jonkun vuoden päästä.

Mitä vikaa on vanhuksessa? Kun ollaan vanhoja, niin sitten ollaan. Ikäihminen ei tarkoita mitään. Ikä se on yksivuotiaallakin. Seniori taas on hupsua hienostelua lainasanalla.

Ihan viimeistä hommaa on haastavan työntäminen joka paikkaan. Ihmiset eivät uskalla enää kohdata suoraselkäisesti ongelmia tai vaikeuksia, vaan vastassa on epämääräisiä haasteita, ettei kuulostaisi niin pahalta.

Kaikestahan sitä nykyään pahoitetaan mieltä. Viimeisin pahoittamiskohu nousi siitä, että Yle näytti elokuvan Pekka ja Pätkä neekereinä. Filmihän on esitetty televisiossa lukemattomia kertoja eikä siitä ole aiemmin nostettu tuollaista meteliä.

Lapsuuteni elinympäristössä neekeri ei ollut haukkumasana, mutta sellaiseksi se on vaivihkaa muuttunut viime vuosikymmeninä.

Olen tietysti ottanut vinkistä vaarin ja ruvennut itsekin välttelemään neekeri-sanaa. En kuitenkaan tajua, miksi yli puolen vuosisadan takaisia teoksia pitäisi julistaa pannaan tuollaisesta syystä.

Elokuvan juonihan liittyy toimittajiin. Ammattikuntaamme kutsuttiin lehtineekereiksi, mikä liittyi painomusteeseen.

Hullun tiedemiehen tietokone kertoo ammatinvalintaa pohtiville Pekalle ja Pätkälle, että he sopisivat parhaiten neekereiksi eli toimittajiksi. Kaverukset käsittävät kuitenkin väärin ja lankkaavat naamansa ryhtyäkseen eksoottisiksi ravintolamuusikoiksi.

Neekeri-juoni on täysin älytön, mutta kyllä on elämä mennyt vaikeaksi, jos tuollaisesta pitää nostaa raivoa keskustelupalstoilla. Filmi on oman aikansa kuva ja sellaisena se pitää myös ymmärtää.