Koiran pitäminen ei ole leikin asia, vaikka hyvään koiran kohteluun leikkiminen kuuluukin.

Yhä edelleen tehdään sama vanha virhe: otetaan koira hetken innostuksen vallassa, lapset vakuuttavat pyhästi ulkoiluttavansa sitä kaksi kertaa päivässä ja vanhemmat uskovat.

Ja kuinka ollakaan, muutamassa kuukaudessa suloisesta, leikkisästä pennusta on tullut vaivalloinen riesa, joka pistetään ”ulkoilemaan” takapihalle narun päähän, säästä ja rodun kylmänsietokyvystä riippumatta.

Suomessa on lukuisa joukko koirayhdistyksiä ja -järjestöjä, joiden tulisi olla yleisesti kiinnostuneita ihmisten koiranpitotaidoista eikä rajoittua pelkästään yhdistyksen sisäiseen toimintaan. Valistus ja valvonta ovat retuperällä, jos eläinsuojeluilmoitukset jäävät naapureiden muutenkin herkkien suhteiden rasituksiksi.

Koiran pitäminen, luovuttaminen, myyminen ja ostaminen pitäisi olla jossakin kirjoissa ja kansissa, koirajärjestön tai eläinlääkärin. Niiden kautta perheet ja koiranpitäjät voisivat saada tarpeellista ja kohdennettua, rotukohtaista tietoa.

Ehkä pitäisi olla eläimen lajikohtainen pitokortti, jolla esimerkiksi koiran ottaja osoittaisi testissä ymmärtävänsä koiran lajikohtaiset hyvän elämän edellytykset, ymmärtäisi koiran luonnetta, seurallisuutta, ruuan, liikunnan ja muun aktiviteetin kannalta, leikin ja yhdessä touhuamisen tarvetta ja osaisi ottaa myös huomioon erilaisten koirien erilaiset edellytykset pärjätä esimerkiksi kylmässä, ja erilaiset liikunnan, ym. tarpeet. Testin voisi järjestää esimerkiksi koirajärjestö.

Välinpitämättömyyttä ja kylmäkiskoisuutta se ei ehkä poistaisi, mutta vähentäisi tietämättömyyttä ja siitä johtuvia ilmoituksia.

Sekä naapurisopua että koiraa arvostava