Päästä vedettyä Juha Kivinen

Äyskintää ja tiuskintaa

Niinhän siinä kävi taas kerran. Poliitikko menetti malttinsa toimittajiin ja koki joutuneensa henkilökohtaisen ajojahdin uhriksi.

Pääministeri Juha Sipilän pillastuminen Ylen Terrafame-uutisointiin sai kiusallisia mittasuhteita, kun Ylen toimittajien tai paremminkin toimituksen johdon kyky säilyttää asemansa riippumattomina vallan vahtikoirina joutui kyseenalaiseen valoon.

Politiikan kommentaattorit huomasivat, että pääministerin kuherruskuukausi median kanssa kesti taas noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen korkeaan asemaan päässyt ihminen kokee olevansa arvostelun ulkopuolella.

Ei voi kuin ihmetellä aina uudelleen, kuinka sokeaksi poliitikko tulee sille, miltä herkkänahkainen suuttuminen näyttää kansan silmissä. Tiuskimalla ei nosteta gallup-lukuja, ei ainakaan enää meidän aikanamme.

Menneinä vuosikymmeninä sekin olisi saattanut olla mahdollista. Presidenttitasolta tulee heti mieleen J. K. Paasikivi, jolla oli vähän väliä tulisia kiukunpurkauksia. Hänen ikätoverinsa Mannerheim ei ollut myöskään mikään lempeyden perikuva.

Heidän aikanaan äyskimiset eivät tietenkään tulleet kansalaisten tietoon niin kuin nyt kävisi, kun maailma on tiedonvälittäjiä pullollaan.

Luulenpa silti, että vanhojen herrojen maine olisi vain kasvanut, jos ihmisille olisi kaikki kerrottu. Silloin Suomi eli erilaisessa kurissa ja nuhteessa.

Nyt kamerat kulkevat koko ajan päättäjien perässä ja heidän taustoistaan saadaan selville kaikki mahdollinen. Politiikkaan lähtevien pitäisi tietää se jo kättelyssä.

Presidentti Urho Kekkonen oli vielä kaiken arvostelun ulkopuolella, eivätkä toimittajat saaneet häneltä pikahaastatteluja muulloin kuin valtiovierailuilla. Kekkosta suorastaan pelättiin kuin diktaattoria.

Mauno Koivisto oli vielä 70-luvulla ja vaalikampanjan aikana toimittajien suosikki, mutta hänkin alkoi vetää tiukempaa linjaa tultuaan presidentiksi. Oli ongelmia Koiviston puheiden tulkinnasta, hän nimitti toimittajia sopuleiksi ja Yle joutui välillä pannaankin.

Pääministerit ovat jatkaneet samoilla linjoilla. Kalevi Sorsa polki jalkaansa toimittajien infokratian takia ja Harri Holkeri ärhenteli lehtimiehille. Siitä syntyi lentävä lause: ”Minä juon nyt kahvia!”

Paavo Lipposen vaikeat mediasuhteet tunnetaan hyvin. Sipilä-jutun yhteydessä toimittajakonkarit muistuttivat, kuinka he saivat pelätä jopa fyysisesti raskastekoista Lipposta eduskunnan käytävillä.

Näitähän piisaisi Matti Vanhasen lautakasajutusta Paavo Väyrysen lukemattomiin median ajojahtisyytöksiin. Mutta toki on päinvastaisiakin tapauksia. Ilkka Kanervasta voisi moni ottaa oppia – ainakin pärjäämisessä median kanssa tiukoissa paikoissa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>