Sosiaalisen median käyttö on suurimmalle osalle meistä nykyisin jokapäiväistä puuhaa. 

Toista oli reilut kymmenen vuotta sitten, kun itsekin lisäilin simpukkapuhelimella otettuja rakeisia kuvia Irc-galleriaan. Silloin tämä piti tehdä salassa, koska vanhemmat olivat hyvin epäileväisiä netistä ja varoittelivat sen vaaroista. 

Nettiin ei silloin edes päässyt niin vain. Meilläkin oli puhelinverkkonetti ja yhteyttä muodostettaessa sai kuunnella vaikka minkälaista pilputusta ja jokaisesta minuutista piti maksaa puhelinlaskua. Messengeriin oli silti päästävä juttelemaan kavereille edes kymmeneksi minuutiksi.

Toista on nykyään. Siellä nyt sujuvasti mustavalkohaasteisiin osallistuvat juuri ne, jotka aiemmin pelottelivat netin vaaroista. Eri sovelluksilla on eri käyttäjäryhmänsä, mutta yhtä lailla suurin osa kansasta lataa kuvia, tykkäilee ja kommentoi sähköisillä alustoilla.

Arkihaasteeseen osallistuminen ja tuttujen kuvien tykkäileminen on sosiaalista mediaa sieltä viattomammasta päästä. 

Toisessa päässä ovat sometähdiksi kutsutut nuoret ihmiset, jotka kuvaavat videoita YouTubeen, laittavat viimeisen päälle hiottuja kuvia Instagramiin ja ovat aktiivisia Facebookissa, Snapchatissa, Twitterissä ja ties missä. Heidän työtään on jakaa omaa elämäänsä tuntemattomien seurattavaksi. 

Äkkiseltään kuulostaa hauskalta ja helpolta työltä, mutta viime aikoina olen tullut tietoisemmaksi siitä toisesta puolesta.

Ajan myötä kymmenien tai sadan tuhannen ihmisen seuraamat henkilöt alkavat kärsiä saamastaan julkisuudesta. 

Heidän julkaisujaan kun katsellaan kuin piru raamattua. Niistä etsitään heikkoja kohtia, puheiden ristiriitoja, analysoidaan perhesuhteita ja eräältä nuorelta naiselta melkein evättiin uuden koiran hankinta, kun vihamielinen seuraaja oli selvittänyt kasvattajan nimen ja kertonut, kuinka huonosti hän koiraansa hoitaa. Kaikki tämä vain sen vuoksi, että tyttö jakoi elämänsä nettiin.

Julkisuus ja tuntemattomien ihmisten vaikutus ujuttautuu sometähtien elämään uskomattomalla tavalla. Tämä saa ihmisen luonnollisesti ahdistumaan ja ajautumaan esimerkiksi päihteiden liikakäyttöön.

Eräs nuori mies lahjoitti köyhille lapsille 200 euroa. Se näyttäytyi seuraajien mielestä oman kilven kiillotukselta, kun hän oli hetkeä aiemmin ostanut 1950 euroa maksaneen rannekellon. Myöhemmin mies itki humalassa, kuinka kaikki mitä hän tekee, on ihmisten mielestä väärin.

Samaa olen joskus itsekin miettinyt. Välillä tuntuu, että somessa ei ole mahdollista toimia oikein. 

Se on kuitenkin aika erilaista meillä, joilla on vain muutama sata kaveria Facebookissa.