Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä kesä. Tosin sen verran katkera olen sille, joka pilviä pitää ja hattaroita hallitsee, ettei mieleni tekisi tätä vuodenaikaa noin sulokkaasti kutsuttavan.

Muutoin kyllä sain viettää kevään ja syksyn välistä aikaa niin kuin oikein kuuluukin, Pihtiputaan ja Kinnulan teitä ajellen ja jutun juuria etsien.

Kuuden työkesän aikana alueen kesätapahtumat ovat tulleet tutuiksi, mutta joka vuosi sitä jotain uuttakin löytyy.

En tiedä, pitäisikö tätä myöntää näin julkisesti, mutta kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ikinä Keihäskarnevaaleilla.

Kyseinen sunnuntai oli yksi niistä kesän lämpimistä päivistä, jolloin aurinko porotti oikein kunnolla. Keihäsmiesten ja -naisten viskellessä keppiä istuskelin kentän nurmikolla kameroineni ja kisojen jälkeen piiritin sarjojen voittajia muiden toimittajien kanssa.

Silloin tunsin yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaikka ne muut olivatkin miehiä, paljon minua vanhempia ja varmaan perehtyneet asiaan aika paljon paremmin kuin minä. Mutta tunsin silti.

Kinnulassa kävin ensimmäistä kertaa Muttiteatterin näytelmässä ja uusi kokemus oli myös Seurojentalolla lasten ja nuorten järjestämät Suomi 100 -teemaiset juhlat, joissa sai suun makeaksi.

Suomen juhlavuoden kunniaksi järjestetyllä ensimmäisellä kyläkierroksella Kinnula tuli entistä tutummaksi, sillä kolmen tunnin aikana ehti kuulla tarinan jos toisenkin.

Pääsinpä taas käymään valtuuston kokouksissakin, molemmissa kunnissa.

Tulevasta ei koskaan tiedä, mutta toivoa sopisi, että syyskuun alussa aloitan viimeisen lukuvuoteni yliopistossa. Sielläkin kun on tullut viihdyttyä jo tovi jos toinenkin.

En kehtaa kohta edes luetella, miten paljon kaikkea siellä on tullutkaan vuosien varrella opiskelua, mutta eihän oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä.

Alkava lukuvuosi jännittää kovasti, kun sen aikana pitäisi kirjoittaa lehtijuttua hieman pidempi teksti. Maisterintutkielman kun pitää ilmeisesti olla lähemmäs sadan sivun pituinen.

Inspiraatiota toimittajan työstä olen graduuni sen verran ammentanut, että kerään aineiston haastattelemalla.

Tosin haastateltavat saavat istua tutkielmaa varten hieman pidemmäksi hetkeksi juttelemaan, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Ettekä te lehden lukijat minusta eroon vieläkään pääse. Jatkan tuttuun tapaan viikonloppuvuorojen tekemistä ja perehdyn entistä paremmin siihen, millaisia tapahtumia alueella talven aikana järjestetään.

Oikein lämmintä alkavaa syksyä kaikille!