Eräs ystäväni vietti kesänsä Tukholmassa vanhuksia hoitaen ja auttaen. Vierailimme pikaisesti hänen luonaan elokuun lopulla ja reissullamme pohdimme paljon Suomen ja Ruotsin välisiä eroavaisuuksia.

Kuvaavaa oli se, kun kysyimme ystävältämme, oliko hänellä alkushokkia Tukholmaan muuttamisen jälkeen ja hän vastasi enemmän shokkia aiheuttaneen sen, kuinka samanlaista elämä Pohjanlahden toisella puolella oikein onkaan.

Pitkään emme kaupungissa oleilleet, mutta olennaisin kävi kyllä selväksi. Ruotsi on kuin Suomi, paitsi että kieli on eri ja ihmiset ovat astetta sosiaalisempia.

Kun seurueemme oli etsimässä majoittumispaikkaa ja haahuilimme ilmeisen väsyneen ja epätoivoisen näköisinä Juhannuskranssi-nimisessä kaupunginosassa, pysähtyi kaksikin seuruetta kysymään, onko meillä kaikki kunnossa.

Jyväskylän Kuokkalassa kukaan tuskin tulisi kysymään niin iloisena, onko kaikki hyvin, vaikka kuinka eksyneen näköisenä katuja kulkisi.

Kun menimme bussilla lentokentälle, maisema olisi voinut olla Keski-Suomesta nelostien varresta.

Lehdessä puhuttiinkin kesällä Suomesta Ruotsiin tapahtuneesta muuttoliikkeestä Muttiteatterin esityksen ja kesäkinnusen valinnan yhteydessä. Eipä sitä ihmettele, että paremman elämän toivossa on naapurimaahan lähdetty ja sinne jääty, kun ei elämänmeno niin erilaista siellä ole.

Omiakin sukulaisia siellä asustelee ja kesällä vietimme aikaa Pihtiputaalla vierailleen ruotsalaisen pikkuserkun kanssa. Kuuden vuoden opiskelusta huolimatta osasin sanoa vain noin kaksi yksinkertaista lausetta ruotsiksi, muuten keskustelu kulki englanniksi, kun suomenkaan avulla ei saatu viestittyä.

Kieli on kuitenkin olennainen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, joten tuntuu oudolta, että pikkuserkkuni osaa keskustella sujuvammin tanskalaisen tuttavansa kuin meidän sukulaisten kanssa.

Pakkoruotsivääntöön en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta vähän tuntui kummalliselta, kun tukholmalaisessa wokkiravintolassa keskustelu tarjoilijan kanssa käytiin englanniksi kaikkine amerikkalaisista sarjoista opittuine vivahteineen, vaikka Suomella ja Ruotsilla on takanaan vuosisatoja tiivistä yhteistä historiaa.

Asiakaspalvelijat sanoivat monesti asioinnin päätteeksi järkyttävän huonosti ääntäen kiitos ja me nauroimme perään remakasti. Kielimuurista huolimatta ja osaksi sen takia reissu Tukholmaan on astetta jännittävämpi kokemus.

Vaikka siitä huolimatta olen tylsä ja sanon, että kaupunkina Helsinki on paljon kiinnostavampi matkakohde.