Luin Kotsarista (5.4.-18) tohtori Veli Pohjosen mainion jutun tuhkasta ja sen moninaisesta kierrätyskäytöstä.
Herätti minussa, työurani lannoiteteollisuuden markkinointimiehenä viettäneestä, joitakin muistoja.
Vanhin tieto tuhkan lannoitekäytöstä lienee noin 3000 vuoden takaa. Silloinen Kiinan keisari Ju kirjoitti kuvernööreilleen: ”Kasvun edistämiseksi pelloille täytyy levittää tuhkaa ja luun murenia!” Tiesi keisari mistä puhui.
Vuosisatoja käyttivät suomalaiset tuhkaa hyväkseen kaskiviljelyssä. Puut kaadettiin rasiin, ja niiden kuivuttua kaski poltettiin ja näin puiden sisältämät kivennäis- ja hivenravinteet vapautettiin viljakasvien ja nauriin hyväksi. Tavallisesti kaskeen kylvettiin parina vuonna ruis ja seuraavana vuonna ehkä ohra tai tatar. Maa kynnettiin ennen kylvö kaskiauralla ja siemen peitettiin risukarhillä.
Kaski muuttui viljelyn loputtua ruohottuessaan ahoksi. Sitä laidunnettiin, kunnes metsä valtasi sen ja elonkierto jatkui. Kaskeamisesta tuli jopa vientituote! Muuttaessaan Värmlannin metsiin savolaiset siirtolaiset veivät hyväksi havaitun menetelmän ruotsalaisten ja norjalaisten ihmeteltäväksi!
Työni vuoksi tapasin Lapissa ennakkoluulottoman ylimetsänhoitaja Urho Metsänheimon. Hän oli lannoittanut Kolarin Teuravuomalla ojitettuja korpia 1950-luvun lopulla. Siellä nuorten kuusten latvakasvaimet olivat venyneet yli puolimetriseksi!
Esimieheni kehotuksesta kaadoin kuusen lannoitusalueelta. Helsingissä kuusipölkyistä sahattiin kiekkoja ja tehtiin kynänalusia mainoslahjoiksi. Kiekoissa näkyi lannoituksen vaikutus moninkertaisiksi kasvaneina vuosirenkaina. Teho näkyi!
Lapsuudessa kotonani tuhka otettiin talteen. Levitettiin tuhkaa muun muassa keväisin herukkapensaiden juurelle lumen päälle sulamisen jouduttamiseksi ja lannoitteeksi.
Nykyisin levitän Mustaniemessä syksyisin tuhkan yli kahdeksan vuosikymmentä vanhojen herukkapensaiden juurelle. Marjoja on riittänyt joka vuosi. Tosin puskat ovat melkoisen rikkaruohoston vallassa. Siitä on kaksi hyvää puolta: rastaat eivät löydä syksyllä marjoja ja lahotessaan rikkaruohot pitävät huolta pensaiden typentarpeesta! Luonnonmukaista, eikö?
Tuhkan syyslevityksellä on tieteellinenkin puolensa. Herukat tarvitsevat kunnolla talvehtiakseen kaliumia ja myös fosforia, joka on kesälläkin tarpeen siemenien, siis marjojen, muodostamiseen.
Viekääpä tuhkat pesästä vaikka herukkapensaan juurelle, se on kasveille arvokasta tavaraa ravinteineen ja hivenaineineen!
Etäalavekylläine
Lassi Jämsén
