Näin voisi ajatella ajasta maaseudulla vuosikymmeniä sitten. Kävellessäni tuolla kylän raitilla ja katsellessani peltojen laidoilla olevia suuria valkoisia heinäkuutioita ilman sielua ja sydäntä tulee mieleen ”ei aika mennyt koskaan palaa”.

Noista muoviin ympätyistä palleroisista on turha etsiä entisajan heinälato-romanssiaikaa. Suuret traktorit työkoneineen jyrisevät pelloilla. Kesän sato kylvetään ja korjataan koneellisesti, pelloilta ovat häipyneet ihmiset sekä eläimet. Maaseutu on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen.

Lehmien kellojen kilkatus, hevosten hirnahdukset ja lampaiden määkinä laitumella ovat harvinaista bongattavaa nykyään. Ennen suurella sydämellä kasvatettu joulukinkkukin pitää käydä ostamassa kaupan kylmäaltaasta.

Kukko kiekui ja herätteli talon asukkaat ajatellen, että vain laiskat jäävät makoilemaan. Maaseudun ahkerat ihmiset jo aamuvarhaisella häärivät heinäpelloilla haravoiden ja käännellen heiniä kuivumaan.

Miehet kantoivat heinäseipäitä ja iskivät rautakangin avulla ne peltoon kiinni. Heinien seivästäminen ja haravoiminen auringonpaisteessa kävi mainiosti kuntosalitreenistä.

 Lapsillekin oli oma tehtävänsä heinäpellolla. He haravoivat ojanpientareita ja laittoivat tapit seipäisiin, jotta heinät kuivuisivat paremmin. Samalla he keräsivät ojan varsilla kasvaviakarvaressuja ja mansikoita, joita laittoivat heinänkorteen.

Kukapa meistä maaseudun kasvateista olisi heinänkorjuun aikana välttynyt heinien polkemisesta ja pärekaton naulojen iskuista päähän ahtaassa heinäladossa. Päivän kohokohta oli, kun äiti tuli pellolle kahvipannun ja tuoreen vehnäspullan kanssa. 

Kauempana olevilla heinäniityillä keitettiin nokipannukahvit jostain luolan kolosta noudettuun veteen, ja kyllä se maistui hyvältä.

Hevoset odottivat laitumella työpäivänsä aloittamista. Niitto- ja haravakoneen vetäminen kuumana kesäpäivänä oli hevoselle raskasta puuhaa, mutta palkinnoksi hevosetkin saattoivat illan tullen päästä uimaan yhdessä heinäporukan kanssa.

Navetalta kuului lehmien ammuminen  ja maitotonkkien kolistelu, kun naisväki valmistautui aamulypsylle.

Karjakeittiöiden savupiipuista kiemurteli savujuova merkkinä navetassa alkaneista aamuaskareista. Harvassa paikassa vielä 50-luvulla oli lypsykoneita, joten lehmät piti lypsää käsin, maito separoitiin ja kirnuttiin voiksi kotona. 

Myöhemmin jäähdytetyt maitotonkat kuljetettiin tien varrella oleville maitolaitureille, joista maidonkuljettaja kuskasi ne edelleen meijeriin. Meijeristä lähetettiin tilatut voit ja juustot tyhjien tonkkien mukana asiakkaille. 

Yhteistyö ja avunantosopimus oli voimassa. Sadonkorjuun ja perunan nostoaikaan oli talkoita, joihin kaikki kynnelle kykenevät osallistuivat.

Hauskuuttakaan ei unohdettu. Talkoiden päätteeksi järjestettiin riihitanssit, joissa paikalliset haitarin soittajat musisoivat ja kyläläiset pistivät jalalla koreasti. 

Onneksi meillä vielä käki kukkuu ja kaiku vastaa entiseen malliin! 

Hyvää kesää!

Toini Saarensalmelta