Peliriippuvaisista on kohkattu kohtuuttomasti. Hyvin pieni, nolla piste jotain promillen vähemmistö kansasta on saanut tolkuttomasti huomiota omiin henkilökohtaisiin ns. ongelmiinsa median suosiollisella myötävaikutuksella.
Mikä ihmeen pakko eläkemuorin on mättää eläkkeensä pelikoneisiin, jos hän ei itse sitä tahdo? Onko sekin yhteiskunnan vika?
Jokainen arvonsa tuntevinaan oleva poliitikko on lausunut tästä jotain kuolematonta. On esitetty, että pelikoneet tulee siirtää kauppojen ja huoltisten auloista johonkin erilliseen tilaan.
Mitähän silläkin saavutetaan? Kyläkaupat kärsivät, tuloja menee ja entistä kurjempaa on odotettavissa.
Riippuvaiset menevät koneiden perässä uusiinkin tiloihin, vaikka kasinoihin. Hakeehan holistikin viinansa Alkosta vaikka 40 kilometrin päästä. Tai tekee kiljua tai keittää pontikkaa.
Todelliset peliriippuvat kokoontuvat kylillä naapurin tölliin sökölle tai pokerille kiljukanistereidensa kanssa. Eihän tässä mitään uutta ole. Elävää elämää.
Veikkausta on syytetty peliriippuvuuteen yllyttämisestä. Voi hyvät hyssykät! Verovaroistako veikkauksen jakamat miljardit sitten maksetaan, jos pelit kielletään? Me kaikki veronmaksajat olisimme varmasti enemmän kuin mielissämme. Sillä lailla!
Postin johdon palkkioita on kritisoitu aiheesta. Ne ovat käsittämättömät. Postilla on pirullisia ongelmia alati lisääntyvän nettikaupan kanssa. Siitä huolimatta johdon bonukset ovat nousseet taivaisiin. Turha tästäkään on syyttää yksistään johtajia. Joku puoluepoliittisesti valittu bisnes-enkeleiden hallintoelin on bonukset siunannut. Todella huonoa yritysjohtamista.
Ihmettelyn aihe on, miksi kaikki esille tulleet älyttömyydet liittyvät valtion yhtiöihin? Olisikohan sillä jotain tekemistä, että niiden hallintoelimet ovat puoluepoliittisesti nimettyjä. Eipä tietenkään, jos poliitikoilta kysytään.
Nimetyt voivat olla hyviäkin puolueiden jäseniä, mutta bisnesenkeleitä he eivät missään nimessä ole. Näytöt puhuvat puolestaan.
Pelin politiikkaa, sanoi Veikko Vennamokin aikanaan!
Jarmo Jääskeläinen
