Näin muuttolintujen aikaan mieleeni tuli eräs laji, rallitus jumputus. Laji koostuu pääosin nuorista koiraista. Alalajeja ovat mersutus farmaris, volvorus farmaris tai bemarus farmaris. Harvinaisempina esiintyvät tojutus tai opelus.

 Välillä sekaan eksyy nuorempia yksilöitä, esimerkiksi majorus tai zetorus. Nämä ovat hitaita ja vielä kömpelöitä suuresta koostaan johtuen. Sitten on vielä juuri kuoriutuneet pienet poikaset soliferus ja yamahus. Nämä ovat kimeä-äänisiä ja esiintyvät vain keväällä ja kesällä.

Tunnusmerkkinä lajille on pään peittävä tumma alue, jossa lippa. Ääntely on yksitoikkoista: jump jump jump. Kiihtyessään saattaa kuulua jumputi jumputi jumputi.

Soidinhuutona kuuluu voimakas v***u tai useaan kertaan toistettuna. Joskus naaraat vastaavat tähän kutsunhuutoon samoin.

Tälle lajille ominaista on nopeus ja voimakkaat jarrutukset. Mieluista ovat erittäin liukkaat maastot ja huonot ilmat.

Laji suosii avaria paikkoja, esimerkiksi toria tai parkkialuetta, josta tekevät nopeita singahduksia erin suuntiin äänekkäästi. Erittäin ominaista lajille on esiintyä laumoissa tai vähintään 2-3 yksilön ryhmissä.

Rallitus jumputuksen ainoita vihollisia on sinivalkoinen, harvoin esiintyvä laji pamputus polisis. Sen havaitessaan rallitus jumputukset piiloutuvat vähäksi aikaa.

Joillakin yksilöillä on rintavarustuksena kiiltävä panssari rinnan alaosassa naaraiden houkutuksena. Se on tosin haittana kiihdytyksessä maastossa olevien esteiden vuoksi.

Ravinnokseen laji käyttää lähes yksinomaan pizzoja ja hampurilaisia sekä tölkkijuomia. Jotkut yksilöt saattavat käyttää ravinnokseen myös vihreää ruohoa, hampulus pumpulusta, mutta tästä ei ole jätöksissä löytynyt todisteita.

Lajia esiintyy yleensä illan ja yön tunteina. Päiväksi se piiloutuu lepäämään. Kotipesästä vieroittuminen vie yleensä kauan, jopa vuosia.