Olen perheeni kanssa nauraen miettinyt, kuinkakohan monta kertaa olen jo kirjoittanut viimeisen pakinani, mutta aina jonkin ajan päästä palannut takaisin hommiin.

En enää uskaltaisi kirjoittaa, etten palaa tänne ikinä, mutta jotain hyvästejä on silti jätettävä, sillä tältä erää työni tässä lehdessä on tehty.

Ensimmäisen kerran työskentelin lehdessä viikon verran loppukesällä 2007, kun suoritin työelämään tutustumisjaksoni. Silloin pääsin toimittajien mukaan juttukeikoille ja kirjoitin keskiaukeaman jutun tet-harjoittelijoista. Tekstiä syntyi ilmeisesti niin paljon, että minut uskallettiin ottaa neljä vuotta myöhemmin tuoreena ylioppilaana kesätoimittajaksi.

Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä viestintätyöstä, ainoastaan suuri halu kirjoittaa ja oppia. Autolla ajokaan ei meinannut sujua, kun inssi oli saatu läpi vain puolta vuotta aiemmin.

Vaikeuksista huolimatta sain jutut tehtyä ja kolmen kuukauden jälkeen olin ylpeä itsestäni. Kesätoimittajan pesti avautui minulle myös seuraavana kesänä, ja sitä seuraavana.

Silloin toimituksessa elettiin haastavia hetkiä, kun kaikki muut toimittajat olivat joko kesä- tai sairauslomilla. Sen verran osaamista minulta jo löytyi, että sain täytettyä yhtäkkiä loppuviikosta tyhjiksi jääneet sivut ja lehti saatiin onnellisesti painoon. Ehkä siinä oli osasyy, että myös neljäntenä kesänä toimituksen ovi avautui minulle.

Välillä oli aika antaa muillekin mahdollisuus tehdä toimittajan töitä ja vuoden 2015 aikana en kirjoittanut lehteen yhtäkään juttua. Kesä tuntui kummalliselta, kun en saanut kiertää Pihtiputaan ja Kinnulan tapahtumia.

Tein sitten tiimiprojektissa markkinointisuunnitelmaa jyväskyläläiselle kustantamolle, matkailin ja kävin festareilla.

Kaksi vuotta sitten luulin myös, etten pääse tekemään rakasta kesätyötäni ja järjestin itselleni Kroatiasta vapaaehtoistyötä. Sain kuitenkin kutsun tulla taas töihin ja loppukesä kului tutuissa hommissa.

Samana vuonna aloitin viikonloppuvuorojen tekemisen. Niitä onkin tullut tehtyä tähän asti. Viime ja tänä kesänä olen ollut yhteensä useamman kuukauden verran töissä.

Nyt on kuitenkin aika pakata viimeisetkin tavarat ja lähteä asumaan Vantaalle. Tavoitteena olisi syksyn aikana saada jo iäisyydeltä tuntuneen ajan verran mukana roikkunut graduni valmiiksi ja alkaa etsimään töitä. Muita töitä.

Haluan sydämeni pohjasta kiittää toimituksen porukkaa ja kaikkia, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä juttuja kirjoittaessani. Olen oppinut valtavasti ja näillä eväillä voi turvallisin mielin lähteä kohti seuraavia haasteita.

Sen verran tämä on vienyt mennessään, että jonkinlaista viestintähommaa alan etelässäkin metsästää.