Pihtiputaan uuden kunnanvaltuuston avauskokouksesta tuli poikkeuksellisen värikäs. Kokouksessa mentiin suhteelliseen vaaliin kunnanhallitusta valittaessa, mikä oli todella harvinaista Pihtiputaalla.

Edellisen kerran muisteltiin olleen vuonna 1989, jolloin keskustan rivit hajosivat kuutosiin ja yseihin aamuyöhön kello kahteen kestäneessä seitsemän tunnin maratonkokouksessa. Maanantaina selvittiin sentään alle kolmen tunnin.

Suhteelliseen vaaliin jouduttiin, koska uusi sitoutumattomien ryhmä Pihtiputaan Parhaaksi tunsi kokeneensa vääryyttä valtuuston kokousta edeltäneissä ryhmien välisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa.

Pihtiputaan Parhaaksi esitti vaalimenestykseensä vedoten kahta paikkaa kunnanhallitukseen. Tällöin esityksiä oli kymmenen, kun hallitukseen mahtuu vain yhdeksän jäsentä, joten äänestys oli edessä.

Äänestyksessä Pihtiputaan Parhaaksi -ryhmän ehdokkaiden lista sai viisi ääntä ja muiden ehdokkaiden lista loput 22. Suhdelukujen suuruusjärjestyksen perusteella sitoutumattomien Tauno Mattola jäi valitsematta hallitukseen.

Eripuran taustalla oli se, että Pihtiputaan Parhaaksi -ryhmä oli liittoutunut kokoomuksen ainoan valtuutetun Juuso Lahtisen kanssa paikkaneuvotteluja varten, johon keskusta vastasi liittoutumalla muiden valtuustoryhmien eli SDP:n Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kanssa.

Pihtiputaan Parhaaksi -valtuustoryhmän puheenjohtaja Onni Nykänen käytti kokouksen lopuksi sapekkaan puheenvuoron, jossa hän valitti sitä, ettei vastakkainasettelun aika ole ohi Pihtiputaalla.

Nykänen huomautti, että 22 valtuustopaikan ryhmä menetti 20 prosenttia kannatuksestaan, kun taas Pihtiputaan Parhaaksi sai uutena ryhmänä 16 prosenttia äänistä. Nykänen piti selvänä, että sen pitää näkyä jollakin lailla paikkajaossa.

Onni Nykäsen mielestä muiden ryhmien koalitio syntyi pelkästään pelosta uutta ryhmää kohtaan. Hän korosti, ettei yhteistyötä voi tehdä yksin.