Pian vaihtuu vuosi, ja sitä myöten alkaa satavuotiaan isänmaamme juhliminen. Monenlaista on luvassa, muun muassa passien ja henkilökorttien ulkoasuja uudistetaan ja uusi Tuntematon sotilas saa ensi-iltansa merkkivuoden joulukuussa.

Noin reilun viikon päästä, 9. joulukuuta julkaistaan Suomen elokuvahistorian jättimäisin kokoelma Suomen Filmiteollisuuden elokuvista.

DVD-paketti on vajaa puoli metriä leveä ja painaa noin kahdeksan kiloa. Se sisältää 232 elokuvaa vuosilta 1934–1963.

Muistan, kuinka nuorempana tuli joskus perheen kanssa katsottua niitä kuuluisia kotimaisia elokuvia. Silloin ei vanhoja elokuvia aina osannut arvostaa, vaikka niitä kuitenkin katsoin hieman ihmetellen. Nykyään noita elokuvia voisi katsoa jo ihan eri silmin.

Täytyy myöntää, että Netflixin myötä tulee tuijotettua suurimmilta osin ainoastaan amerikkalaisia sarjoja. Toki suomalaisiakin pätkiä voisi katsoa, jos ne olisivat paremmin saatavilla.

Siksi oli hieno kuulla SF:n elokuvien julkaisusta. Kerrankin nämä klassikot ovat saatavilla muutenkin kuin arkipäivinä YLE:n kanavilta. Ehkä vielä joskus hommaan tuon järkäleen omakseni.

Kuuntelen paljon musiikkia ja tykkään käydä keikoilla, mikä on yleensä huomattavasti helpompaa ja halvempaa, jos on menossa katsomaan kotimaista esiintyjää.

Ei varmaankaan ole epäselvää, kuinka rakastan suomen kieltä. Sitä kun opiskelin kolmen vuoden ajan, ja kirjoittamisen parissa on tullut vietettyä tunti jos toinenkin.

Myös siksi suomenkielinen musiikki on lähellä sydäntäni. Toki musiikissa on tärkeää myös tarttuva ja kiinnostava melodia, mutta tykästyn silti enemmän kappaleisiin, joissa on hyvä tarina.

Sen vuoksi pidän monista suomenkielisistä kappaleista, koska usein niissä käytetään kieltä luovasti ja tarinat ovat omaksuttavissa helpommin, vaikka englantia osaankin.

Kirjoitettua on tullut aika paljon, mutta viime kesänä Kroatiassa ollessani runosuoni ei meinannut sykkiä.

Ruutu pysyi tyhjänä, kun olisi pitänyt kirjoitella blogitekstejä. Projektihaastatteluissa kerroin, kuinka olen tehnyt viestintähommia ja kirjoittanut paljon. Mutta olin tehnyt sen suomeksi.

Kun olisi pitänyt kirjoittaa englanniksi, tuli lauseista tökkiviä, enkä osannut värittää tekstiä eläväksi. Jouduin pyytämään paljon apua toisilta.

Senkään vuoksi en voisi kuvitella asuvani ulkomailla. Minua raastaisi niin paljon se, etten voisi käyttää äidinkieltäni.

Ja onhan tämä kohta sata vuotta täyttävä maa muutenkin ihan mukava paikka elää.