Yle Puheen toimittaja Eve Mantu otti selvää, mitä toimintaa Vantaan Koivukylän uudessa toimintakeskuksessa ikäihmisille tarjotaan.

Miljoonapytingin hiljaisilta käytäviltä löytyi alkuun vain yksi ihminen. Kun toimittaja kysyi, mitä tekemistä keskuksesta löytyy, rollaattoriretkensä lepotauon ajaksi keskeyttänyt ikämies totesi, että ei mitään.

Viereisessä tilasta kuului astioiden kilinä. Toimittaja tietenkin uteli, käyttääkö mies ruokalan palveluja. Asukas vastasi, että ei käytä, koska ruoka on liian kallista.

Hetken harhailtuaan Mantu törmäsi huoneeseensa linnoittautuneeseen virkanaiseen, jonka tehtävänä oli koordinoida toimintakeskuksen toimintaa. Selvää vastausta ei saatu kysymykseen, millaista käytännön toimintaa toimintakeskuksessa on, mutta virkailija puhui sulavasti koordinoinnista ja verkostoitumisesta. Kolmas hyvin usein toistuva sana oli elikkä.

Löytyi haastateltavaksi toinenkin asiakas. Häneltä kysyttiin kokemuksia asukkaiden viihdyttäjäksi hankitusta hylkeestä, robotista, joka ynähtelee ja kääntää katseensa äänen suuntaan. Hyljerobottia sylissään pitänyt mies ihmetteli, että kaikkea se japanilainen keksii.

Virkaihminen todisti, että asukkaat ovat ottaneet robotin myönteisesti vastaan ja vakuutti, että kojetta ei ole hankittu korvaamaan ihmisen läheisyyttä ja läsnäoloa.
Ihan selväksi kuulijalle ei kuitenkaan tullut, miksi tuo viidentuhannen euron keinohylje oli vantaalaisten verovaroilla ostettu. Luitte oikein. Hyljerobotin hinta on 5 000 euroa.

Asukkaat olivat päässeet vastaamaan kyselyyn, mitä he haluaisivat tehdä. Haluttiin kokoontua pieniin harrastusporukoihin, pelata korttia, tehdä käsitöitä, jutella yhdessä ja nauttia pullakahvit.

Onnistuiko? No ei. Oli resurssipula. Kahvinkeittopaikka olisi ehkä löytynyt, mutta keskuksen toimintaa kahdesti miettinyt 40 virkaihmisen seminaari ei löytänyt keskukseen kahvilayrittäjää.

Mutta eikö joku työntekijöistä olisi voinut hakea kaupasta pullat, keittää kahvit ja ottaa asukkailta siitä omakustannuhintaisen maksun. Ei, koska työntekijät eivät saa käsitellä rahaa, eikä hygieniapasseja ole.

Koivukylässä on ilmeinen tarve lämpöä tuottavalle ja yhteisöllisyyttä lisäävälle hyljerobotille.

Vantaalla menestynee myös yritys, joka markkinoi kuntien kotipalveluille ruoka-automaatteja. Ruokaa ei tarvitse tuoda vanhukselle enää joka päivä, riittää kun täyttää automaatin kahdesti viikossa.

Puistatti.

Ruoka-automaattiyrittäjä kehui tulevaisuuden näyttävän lupaavalta.