Olen kahdesti joutunut omasta syystäni hankalaan (ei haasteelliseen) tilanteeseen, jossa valppaat vapaaehtoiset tulivat apuun ja estivät pahempien vahinkojen synnyn.
Kummassakin oli tapahtumapaikkana lapsuuteni Elämäjärvi.

Ensimmäinen moka koski isoa, jo vähän vanhuuttaan kallistunutta latoa, jossa säilytettiin uuden kotimme rakennustarvikkeita. Isä oli vieraille kertonut, että huonokuntoinen lato pitää joskus vetää traktorilla kumoon ja purkaa.

Minä sanoin naapurin Antille, että latoa ei enää tarvita. Sen voi vaikka polttaa. Laitoimme tulet seinustalle ja juoksimme Albinin yläkertaan sängyn alle piiloon.

Ohikulkija huomasi savun ja sammutti tulen. Sammutus oli oikein suoritettu, vaikka arvioitsijaksi olisi osunut se kuuluisa entinen palopäällikkö.

Toinen ajattelemattomuus sattui, kun äiti komensi minua kasaamaan naapurin ja meidän yhteisen navetan vierustalta viikatteella niitetyn yli-ikäisen heinikon ja kärräämään sen maitokärryillä parinsadan metrin päähän ulkohuussin taakse.

Ajattelin organisoida työn uudelleen ja päästä helpommalla.
Noudatin neuvoa alkupelissä. Haravoin heinät kasaan, mutta sytytin ne palamaan. Tuli roihahti kuivassa heinikossa sopivalla tuulella liiankin kanssa, joten yritin taltuttaa sitä heinähangolla.

Jokainen tuon ajan elänyt ymmärtää, että heinähanko on äärimmäisen huono sammutusväline. Palavia heinätuppoja tarttui hangonpiikkeihin ja levitti tulen äkkiä isolle alalle. Tai siltä se pikkupojasta näytti.

Onneksi naapurit juoksivat apuun. Kulo sammutettiin ja navetta säästyi. Selvisin jo toistamiseen säikähdyksellä.

Muistot palasivat mieleen, kun jouduin lähtemään Tahkonaukion joulunavauksesta kohti Elämäjärveä. Hongonjoen ja Pyhäjärven rajan välillä oli pikkubussi suistunut tieltä, eikä kukaan tiennyt, miten onnettomuudessa oli käynyt.

Ambulanssi ja pelastusväki tekivät jo työtään. Autossa matkannut pariskunta autettiin ulos ja kuljetettiin Pyhäjärven terveyskeskuksen ensiapuun. Siellä todettiin, ettei vammoja tullut.

Vahingon seurauksista ei selvitä aina kuin koira veräjästä. Aika ajoin tarvitaan pelastushenkilöstön apua. Kun hätä tulee, poikkeuksetta puskista, yllätyksenä ja pyytämättä, auttajat on saatava viipymättä paikalle. Siksi kaluston on oltava asianmukaista ja toimintavarmaa.

Poliisia ei enää kukaan osaa kaivata. Perjantainakin poliisi ennätti siniset valot vilkkuen Hongonjoelle, kun muut olivat jo lähdössä kotiin.