Päästä vedettyä Juha Kivinen

It’s only calypso, but I like it

Olisikohan Rolling Stones tehnyt otsikon kaltaista kappaletta, jos mestarilaulaja Olavi Virran ennustus Musiikki-Revyy -lehden pääkirjoituksessa vuonna 1957 olisi toteutunut? Tai olisiko koko bändiä ollut olemassa?

Virta kirjoitti, että rock on kamalaa kuultavaa, mutta samalla hän lohdutti lukijoitaan kertomalla, että kyseessä on vain muoti-ilmiö, jonka calypso oli jo syrjäyttämässä.

Rankat elämäntavat veivät Olavi Virran hautaan liian varhain, mutta Virta ehti näkemään, kuinka pahasti ennustus meni metsikköön. Turussa ei ole juhlittu 45 vuoden ajan Ruiscalypsossa eikä Rauli Badding Somerjoki laulanut Matti Ruohosen säveltämää kappaletta ”Ja calypso soi”.

Rockista tuli niin valtava yleismaailmallinen ilmiö, ettei legendaarinen tangokuninkaamme olisi voinut sitä uskoa villeimmissä kuvitelmissaankaan. Eikä sen puoleen kukaan muukaan 50-luvun puolivälissä.

Kävin 80-luvun lopulla Tampereella opiskellessani musiikkilehti Soundin toimituksessa nauhoittamassa ehkä Suomen tunnetuimman rockjournalistin Juho Juntusen haastattelun radio- ja tv-työn kurssiin liittyen.

Kysyin lopuksi Juntuselta, tuleeko Eppu Normaalin musiikki olemaan sen ajan humppaa, kun olemme itse eläkeiässä. Juntunen hymähti, että eikös Eput tee jo nyt humppamusiikkia.

Ja juuri niinhän siinä on käymässä. Toki myös vanha tanssimusiikki on ainakin vielä vanhemman väen suosiossa, mutta rock ja pop valtaavat koko ajan yhä enemmän tilaa kaikkien sukupolvien musiikkimieltymyksissä.

Radiosta tuli tutkijoiden jutustelua siitä, kuinka vielä 1930-luvulla suositeltiin 50-vuotislahjaksi hopeapäistä kävelykeppiä. Nyt voisi menevä 70-vuotiaskin pahoittaa mielensä moisesta lahjasta. Elinikä on harpannut melkoisesti ylöspäin ja elintavat sen mukana.

Pihtiputaan oma punklegenda Ratsia väitti, että rock’n’roll on täällä pirun harvinaista. Eipä ole enää. Olenkin usein harmitellut sitä, etteivät paikalliset artistit tai bändit ole Ratsian jälkeen päässeet kunnolla valtakunnalliseen valokeilaan Parkkosen veljeksiä lukuunottamatta.

Esimerkiksi upeat rankemman rockin bändit Morian ja Substances olisivat ansainneet paljon enemmän kuin lopulta saivat. Morianin single ”Away From The Sun” sentään menestyi, mutta Substancesin hieno ”Between Floors” -albumi meni jokseenkin täysin ohi.

Parkkosista puheen ollen: todella iso sääli, ettei isä-Karin synttärilahjaa haluttu julkiseen levitykseen. Siinä levyllä kaikki kappaleet ovat Karin sävellyksiä. Peten laulama ”Syksy”olisi ollut varma hitti!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>