Lukijalta Lukijalta

Kevättä ilmassa

Minulle kävi nyt kuin sille papalle. Kun naapuri kysyi, miten pappa voi, oli vastaus: ”Aamulla kun heräsin, hain lehden, ja kun siinä ei ollut ristissä kuolemaani, keitin kahvit”. Johon naapuri: ”Nautitaan tästä hyvästä päivästä”.

Kyllä minäkin nautin, kevät tulee, aurinko paistaa ja vuosia kestänyt sairauteni alkaa ainakin toistaiseksi hellittää.

Kyllä minä Pikkulehteä olen lukenut, muun muassa Kinnulan tyttöjen matkan Hongkongiin. Tyttären poika opiskeli siellä yliopistossa muutama vuosi sitten. Lentäen meni, ja takaisin Suomeen junalla Kiinan ja Venäjän rautateitä pitkin.

Matkaan kului kolme viikkoa – pitihän sitä pysähtyä ja yöpyäkin isommissa kaupungeissa. Moskova oli ainakin yöpymisen väärti. Olen samaa mieltä – onpa kerran siellä eksytty ja ryhmä hajonnut metrossa, mutta kiitos hyvän venäjänkielisen ryhmänjohtajan, tultiin hotelliimme ennen yötä!

Matti-poika toi mummolle Hongkongista kukanoksan, hyvin oli juurtunut purkissa, kasvaa vieläkin tuossa ikkunalla.
Työn perässä lähisukua on ollut Floridassa, Minnesotassa, Kanadassa, Venezuelassa, Pietarissa, Englannissa, Italiassa, Intiassa, Kosovossa ja Israelissa. Kaikkiin ”työläisiin” on ollut ja on vieläkin kirje- ja postikorttiyhteys.

Että kyllä posti kulkee, vaikka joskus matkalla on mennyt viisi kuukauttakin, niin perille on mennyt. Harmi vain, että muuttotouhuissa on suurin osa postista hävinnyt, mutta onpahan valokuvat tallessa.

Minun kuuloni vaurioitui sairauksien takia, etten saa puhelimessa puhujan äänestä selvää, eikä kuulolaitetta saa uusittua kuin viiden vuoden välein, joten sekin on syynä kirjeisiin ja kortteihin.

Laitanpa vielä lusikkani soppaan, jota olen Kotsarista lukenut, miten se Kinnulan mummo ihmetteli, mitä ne rakkauvesta haastaa, mikä se rakkaus on.

Ennen sitä mäntiin illalla ukon kanssa sivusta veettyyn puusänkyyn. Jatko ei ole painokelpoista. Päätoimittaja voisi muuten saada monta kirjettä ja tekstarit täyttäisivät ainakin pari lehden sivua.

Että kyllä nyt siistiä kieltä käytetään – keksi (s)! Olisikohan se sivistystä? Kyllä mummo oli viisas ja ihana, olisipa heidänlaisiaan vielä monta elossa!

Joku heistä voisi muistaa sen ”limpsan” tekijän – Volgan sieneksi sitä sanottiin. Siellä se oli kuin keltainen maksa, viiden litran lasitölkin pohjalla, ja poiki pieniä sieniä, joita ystävät ja naapurit sitten saivat.
Tölkki oli puolillaan keltaista juotavaa, ”limpsaa”. Sienitölkki oli Kangaskylällä Rentolan tuvan pöydällä, ja sain maistaa sitä.

Rentolassa asui 30-luvulla ainakin kolme perhettä, käytiin usein lapsena kylässä. Olen miettinyt, mistä sieni oli kotoisin ja mikä se todella oli? Olivatko kiertävät laukkuryssät tuoneet sen Venäjältä, vai Terijoen varuskunnan sotamiehet. Terijoellahan oli Suomen itäisin varuskunta siihen aikaan.

Onko kenelläkään lehden lukijoilla tästä vanhaa tietoa? Jos vaikka Niemenkylän Syrjälän pojat olisivat aikoinaan vanhemmiltaan kuulleet. Terveiset heille, Armi ja muut! Onhan sielläå naapureina Syrjälän maita.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille lukijoille!

Elli

J.K. Olen keskustalainen ”vatuloija”. Laitan 2-3 siemenperunaa parvekkeelle isoon ruukkuun. Uudet potut syön vappuna, tai juhannuksena! Ei ole kyllä aavistustakaan, mitä vatulointi tarkoittaa. Kai se sana syntyi, kun hallitusta pihtisynnytettiin?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>