Päästä vedettyä Krista Herranen

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan

Joulu on taas täällä. Jokavuotinen perinne on nurista siitä, kuinka kulutuskeskeiseksi perinteinen juhla on muodostunut, kuinka vähän on jouluisin lunta tai miten ärsyttäviä kaupoissa soivat joululaulut ovat.

Sen sijaan, että mietittäisiin tätäkin aihetta näin negatiivisesti, voitaisiin keskittyä siihen lämpöön, jonka talvinen juhla pimeimpään vuodenaikaamme tuo. Nähdä se ilon tuojana ja arkisten murheiden karkottajana.

Sillä loppujen lopuksi joulu on glögin höyryä, piparitaikinaa sormissa ja tähtitorttujen murustelua.

Ensimmäisenä suklaarasiasta kadonneet kukanmuotoiset konvehdit, hiljalleen postilaatikkoon putoavat kortit.

Se on värikkäitä valoja pimeässä, yötä päivää loistava joulukuusi, odotuksen tuntu. Hiutaleiden putoaminen lumen täyttämään metsään. Pikainen pyrähdys saunan lauteille, löylyn lämpö pakkasessa.

Neuvottelua siitä, onko porkkana- vai lanttulaatikko parempaa. Paperin leikkaamista, teippien katkomista, nauhan kihartamista.

Kynttilöiden lämpöä, nauhojen välkettä, kaulimen kolinaa. Tyhjiä suklaakääreitä, raukeaa oleilua, tontun hiippailua ikkunan alla.

Monesti miettii, miksei jouluna saa samanlaista tunnetta kuin lapsena. Samaa malttamatonta odotusta ja kutinaa vatsanpohjaan. Se johtuu siitä, että on niin kiire. Pakko tehdä ja mennä ja suorittaa.

Lapsena on aikaa odottaa. Nytkin jos vain rauhoittuu, joulumieli tulee kyllä. Joululle pitää antaa aikaa. Se on tunne. Eikä tunteita voi pakottaa.

Tänä vuonna sain työn puolesta osallistua kahteen joulukonserttiin. Leif Lindemanin kirkkokonserttiin ja Sibelius-lukiolaisten jouluesitykseen.

Joululauluja kuunnellessa rauhoittuu tuttujen kappaleiden äärelle. Ne tuovat mieleen muistoja ja muistot jos mitkä herättävät tunteita. Sekä hartaita että riehakkaan iloisia. Molemmat kuuluvat jouluun.

Jouluperinteitä on monenlaisia. Olennaisinta kuitenkin on viettää joulua juuri sillä tavalla kuin itse haluaa.

Joulu ei suorittamisen aikaa, vaan rentoutumista kiireisen syksyn jälkeen. Mahdollisuus syödä niin paljon, ettei suklaata tai lanttulaatikkoa tee vuoteen mieli. Mahdollisuus valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Mahdollisuus viettää aikaa rakkaimpien kanssa ja unohtaa kaikki hälinä ja kiire.

Tahdon toivottaa teille lukijoille kaikkea tätä. Joulua, joka on täynnä tuoksuja, makuja ja leppoisia touhuja. Niitä, jotka saavat hyvän mielen juuri sinulle.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>