Oli vain ajan kysymys, milloin nämä hoitolaitosten epäkohdat nousevat tapetille.

En aio syyllistää laitoksia ja hoitajia siitä, että ovat vaienneet hoitolaitosten ja hoidettavien epäkohdista, hoitajien puutteesta, mutta toivon, että jos joku tuntee piston sydämessään ottakoon opikseen.

Hoitoalalle hakeutuu ihmisiä, jotka eivät sopivuustestien perusteella olisi alalle ollenkaan sopivia. Hoitoalan töissä, hoito ja ohjaustöitä tehneenä, olivat ennusmerkit havaittavissa jo tämän vuosituhannen alussa.

Monet oppilaitoksista työharjoitteluun tulevat nuoret opiskelijat eivät sitoudu hoitotyöhön ja useat heistä olivat monista käytännön asioista ulkona kuin lumiukot.

Jos opiskelijalla ei työharjoitteluun tullessaan ole hallussaan päivittäiset taidot, niin kysyn, mitä käytännön asioita siellä kotona on opetettu, opittu. (Nyt en missään nimessä laita kaikkia munia samaan koriin).

Jokainen tekee töitä omalla persoonallaan ja hoitoalan töissä se persoona on pantava peliin asiakkaan hyvinvoinnin edistämiseksi kokonaisvaltaisesti. Asiakkaan on tunnettava olonsa turvalliseksi ja sellaiseksi, että hänestä välitetään, ja pidetään huolta.

Hoitavalla henkilökunnalla on oltava antennit kääntyneinä hoidettavien suuntaan, eikä suunnattuna puhelimen näytölle, heidän kätensä pitäisi silitellä asiakasta yhtä hellästi kuin he silittävät puhelimen näyttöä.

Ollessani hoitotyössä ajattelin jokaista hoidettavaa, kuten hän olisi minun isäni, äitini, tai läheiseni ja kuinka haluaisin heitä hoidettavan. Siten oli hyvin helppo yrittää tehdä parhaansa heidän hyvinvointinsa eteen.

Jokaisesta hoidettavasta oli yritettävä löytää esille sellainen asia joka toi hänelle mielihyvää ja iloa. Siispä lauloin, luin sanomalehtiä tai runoja yhdessä asiakkaan, asiakkaiden kanssa. Illalla ennen nukkumaan menoa joku mummo saattoi pyytää minua lukemaan hänen kanssaan iltarukouksen.

Perushoitoon kuuluu huolenpidon lisäksi hyvä riittävä ruoka ja juoma mikä tarkoittaa myös sitä, että jos ei asiakas itse muista, tai osaa syödä, niin häntä autetaan syömisessä riittävän ravinnon saamiseksi.

Asiallinen lääkehoito on tärkeä, lääkehoitoon pitäisi mielestäni kiinnittää enempi huomiota, jos asiakas on vähän rauhattomampi muistiongelmien tai jonkin muun asian vuoksi, niin helposti annetaan rauhoittavia lääkkeitä.

Puhtaus on ”puoli ruokaa” sanotaan ja siitä on pidettävä huolta, päivittäiset pesut ja saunomiset kuuluvat yhtenä ohjelmanumerona hoitolaitosten arkeen.

Toivon, että vanhuksia ei makuuteta märissä vaipoissa eikä lasketa millilitroissa nesteen määrää, niin suuhun annettavaa kuin vaipassa olevaa.

Muistan yhden hauskan jutun ollessani nuorempana töissä vanhusten hoitopaikassa. Nenäni ilmaisi, että yksi asiakas tarvitsi vaipanvaihtoa, joten sanoin hänelle, että menisimmekö wc:hen vaipanvaihtoon. Hän kysyä napautti minulta ”onko huora sinulla vaippa”? Sanoin hänelle, kyllä minulla aina kerran kuukaudessa on; nauruksihan se meni.

Huumorin kukka on se paras kukka hoitotyössä, vaikka ei se aina olekaan ”sairaan kivaa ”.

Toini Hämäläinen
Saarensalmi