Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Tällöin suuri onni rinnastetaan rahapelissä menestymiseen. Mutta onko lottovoitto oikeasti onnenpotku?

Äkkiseltään tuntuisi, että lottovoiton myötä rahahuolet katoaisivat ja sitä myöten onnellisuus lisääntyisi. Monesti kuitenkin sanotaan, että lottovoiton saaneiden elämä voi mennä huonompaan suuntaan. Elämä alkaa pyöriä rahan ympärillä entistä enemmän, kun sitä on paljon, minkä lisäksi se tuo mukanaan entistä suurempaa huolta ja vastuuta.

Joskus haaveilen, kuinka rakentaisin itselleni kartanon, jos lottovoitto osuisi omalle kohdalle. Tekisin maailmanympärysmatkan, pistäisin pystyyn ison luokan bisneksen ja lähipiiri saisi toki oman osansa.

Kun miettii, ei näiden unelmien toteuttaminen välttämättä vaadi lottovoittoa. Tietenkään niitä ei voi toteuttaa samassa mittakaavassa ilman kymmentä miljoonaa. Silti ne saattavat olla mahdollisia.

Toivon nimittäin, että saan rakennettua joskus pienen omakotitalon, jonka pihassa voin yrittää kasvattaa epäonnisesti tomaatteja. Voin tehdä pitkän ulkomaanmatkan, vaikka en ehkä yöpyisikään viiden tähden hotelleissa, mutta vähän rähjäisissä hostelleissahan sitä todellisen elämän makua löytyy. Kuinka moni nimittäin pesee nykyään pyykkinsä vadissa? En minä ainakaan ennen kuin jouduin hostelliin kahdeksi kuukaudeksi.

Yrityksen voi perustaa pienemmälläkin pääomalla. Se ei kyllä kuulu tämänhetkisiin unelmiin, vaikka joskus olen pyöritellyt enemmän tai vähemmän tosissani ajatusta mekkokaupasta tai viestintätoimistosta.

Lähipiirille en ehkä voi jakaa kovin avokätisiä summia, mutta voin jatkaa samaan tapaan kuin ennen. Pyrkimällä antamaan aikaani ja välittämistäni heille parhaani mukaan. Sillä se on paljon arvokkaampaa kuin raha.

Mitä sinä tekisit, jos saisit lottovoiton? Voisitko saavuttaa näitä samoja asioita hieman pienemmässä mittakaavassa ilman voittoa?

Unelmia nimittäin pitää olla. Vaikka osa niistä tuntuisi kuinka kaukaisilta, tulisi kuitenkin miettiä, olisiko niiden toteuttaminen ponnistelujen avulla mahdollista.

Viime kesänä projektiporukan kesken syntyi sisäpiirivitsi sanonnasta ”elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta”. Siellä se tuli todistettua.

Ei ole ikävä lääkäriin asti vieneitä rakkoja jalkapohjissa tai aamupalasuklaalevyjä, mutta tulipahan kokeiltua vähän erilaista elämää. Olen ylpeä siitä, että uskalsin lähteä.

Meitä ei ole luotu ainoastaan laskuja maksamaan. Meidät on luotu elämään ja unelmoimaan.

Ja kun on elänyt vähän enemmän, jaksaa maksaa laskujakin ihan uudella energialla.